Kuulumiset 2009 – > Blogi

1.8.2009 Kuulumiset luettavissa blogissa, joten tätä sivua ei enää päivitetä.

Blogin osoite on

http://nonomooreromeo.vuodatus.net/ 

Tervetuloa sinne!

22.6.2009 Uusi blogi kokeiluun, joten Tervetuloa tutustumaan ja kommentoimaan! 

Otan uuden blogin kokeilukäyttöön. Mietin sitten myöhemmin kumpaa käytän jatkossa. Mielipiteitä saa esittää.  Osoite uuteen blogiin on…

http://nonomooreromeo.vuodatus.net/

Yritän saada suoran linkin toimimaan tuohon Blogi-sivulle jossain välissä kunhan saan tuolta nuorisolta apua…

22.6.2009 Juhannuksen viettoa mökillä…

Juhannus meni mökillä lenkkeillen, saunoen, grillaten, uiden ja rentoutuen…  

Enemmän kuvia koirien Juhannuksesta löytyy Lisää kuvia täällä-sivulta!

Nono mökin rappusilla

Romeo seuraa rannassa veden liikettä…

…pihavahdit…

…mökin rappusilla.

18.6.2009 Hyvää Juhannusta!

Romeo eläinlääkärissä

Romeo kävi tiistaina ensimmäisessä rokotuksessa. Painoa oli 8.9 kiloa ja kaikki muutenkin kunnossa. Romeosta eläinlääkäri oli ihana suukoista päätellen ja tutkimuspöydällä oli mukava pötköttää. Romeon korvat ovat nyt pystyssä ja se tosiaan vaan kasvaa ja kasvaa…

Retkellä

Nonon ja Mooren kanssa kierrettiin eilen saari oikein eväiden kanssa. Harmi, kun kamera ei ollut mukana. Ilma on ollut niin viileää, että pidempikin lenkki menee koirien kanssa ilman, että ne läkähtyvät. Nonon innokuudesta uida saattoi vaan päätellä, että nyt on kuitenkin kesä… 

Ukko-leikkiä

Lenkin jälkeen menimme vielä Romeon kanssa metsään leikkimään ”Ukko”-leikkiä. Eli, että toinen juoksee piiloon ja Romeo lähetetään ”Ukko”-käskyllä perään. Romeosta tuo leikki on ihan huippua! Se juoksee niin, että sammaleet pöllyää ”maalimiehen” luo. Sitten sata suukkoa ja paljon juustoa. 

Ja Juhannuksena…

…mennään mökille vai mennäänkö? Hieman hankaluutta mökillä olemisessa aiheuttaa nuo mökin ja saunan korkeat rappuset. Eräällä kun on enemmän intoa kuin järkeä, liikkua vielä rappusissa. Niiden rajaaminen on vaan aika ongelmallista ja työlästä muun perheen ja sukulaisten kannalta. Mutta katsotaan mihin me päädymme. Joka tapauksessa…

Oikein hyvää ja rentouttavaa Juhannusta kaikille kotisivujemme lukijoille!

 Hei, me juostaan taas! 

16.6.2009 Nonon kanssa tokotreeneissä ja vähän muuta…

Nonon treenit

Eilen tokotreeneihin sattui kurja keli. Vettä satoi ja oli märkää ja kylmää. Vedettiin reippaat harkat ja paljon liikettä. Harjoittelimme seuraamista isossa ringissä tehden välillä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Pysähdyksissä perusasentoa, maahanmenoa ja seisomista vuorotellen. Vanhan ajan palveluskoirakoulutusta siis. Treenasimme myös vapaata luoksetuloa ja näyttelyesiintymistä.

  • Nonon seuraaminen oli vähän niin ja näin. Kontakti puuttui ja Nono rynni eteenpäin. Oikeata paikkaa ei löytynyt edes nopeassa kävelyssä. Vähän tuntui siltä, että vesisade vaikutti. Täyskäännöksissä se lukee hyvin minun liikettä ja kääntyy nätisti vierellä.
  • Perusasento ihan ok, kun liike pysähtyy. Maahanmeno ja seisominen liikkeen pysähdyttyä toimii myös.  Malttamaton Nono on, mutta Nonolle sopii sellainen kova tekeminen, jossa turhat tauot pois.
  • Luoksetulo Nonomaisesti iloinen ja vauhdikas.

Kesätauko alkoi treeneissä, joten elokuussa jatketaan…  

Mejästä…

Kauden mejätavoite (…ja myös koko Mooren tavoite ) on saavutettu jo kirkkaasti! Siirto voittajaluokkaan tuli kuitenkin aika yllättäin. Voittajaluokassa erot avoluokkaan ovat katkokulma, jossa jälki katkeaa ja koiran tulee löytää itsenäisesti jatko sekä kuljettava matka, joka on 300 metriä pidempi. Toiset harjoittelevat katkokulmaa, toiset taas eivät. Tätä ollaan vähän pohdittu pitäisikö ottaa omat treenit väliin. Muutamaan kokeeseen olen hakemuksia väsännyt, katsotaan sitten päästäänkö. Tällä hetkellä ei siis mitään varmaa koetta tiedossa…

Romeo

Romeo kasvaa ja voi hyvin nauttien lapsuudestaan täysillä. Illalla sillä on ”neuvola” jossa se saa rokotuksen. Rokotuksien puutteesta huolimatta, Romeo on ollut jo mukana ns. koiratapahtumissa eli noissa mejäkokeissa. Turvallisten, rokotettujen koirien kanssa se on myös saanut siellä vähän leikkiä. Tiedän, että jotkut voivat asiaa paheksua mutta itse ajattelen, että sosiaalistamisen kannalta tätä vaihetta ei kannata jättää hyödyntämättä. Emolta saatu suoja kun kuitenkin vielä vaikuttaa ja terveellä maalaisjärjellä ajatellen pennun voi pitää tuollakin vähän ns. syrjemmällä muista. Ei antaa haistella kakkoja ym. eikä ihan kaikkia koiriakaan. Sitä paitsi nuo mejäpaikat ovat useimmat aivan ihania maalaispaikkoja, suurine päärakennuksineen, ulkoaittoineen ja puhtaine luontoineen…

Romeo on jo tottunut, että maailma on pullollaan erinäköisiä koiria, erihajuisia ihmisiä ja monia kummallisia asioita. Kaikkeen se suhtautuu hyvin myönteisesti ja uteliaasti. Mitään se ei pelkää, kaikki uusi kiinnostaa. Romeo on hyvin avoin pentu. Jotta se ei kuitenkaan stressaannu ja väsy yhtään liikaa, arkena ja kokeiden ulkopuolella pyrin rauhoittamaan menomme minimiin jotta Romeo saa vaan olla pieni; leikkiä ja levätä ja olla kotona.

Romeon päivät kotona kuluvatkin kovasti touhuten ja pitkiä unia nukkuen. Toisin kun terrieripojat, jotka ovat hyvin rauhallisia, Romeo puuhastelee jotakin lähes aina ellei sitten nuku. Piha-allas on ihan ykkös leikkipaikka. Romeo tasapainoilee altaan reunoilla ja lopuksi se aina vääjäämättä tippuu sinne…allas on niin syvä, että siellä joutuu uimaan. Romeo nousee itse altaasta ja sekoaa sen jälkeen aina täysin. Sohvallekin se pääsee vaan silloin, kun se on ensin tippunut altaaseen. Aikuinen holsku voi muuten rypeä altaassa jalat pohjassa….voi eiiiii, voin vain kuvitella. 

Romeo on oppinut leikin ohessa monia juttuja mm. luoksetulon Tänne-kutsulla, istu ja maahanmenon käsimerkein, Etsi-sanalla aletaan tutkia maata, silitykset sitten kun istutaan nätisti eikä hypitä, katseella ruoka ja ”melkein” noudon. Noutoa harjoitellaan leikkimällä leluilla joita ripottelen ympärilleni ja palkka aina kun Romeo ottaa lelun suuhun. Ihan pikku pikku opetushetkiä ja paljon leikkiä! Tärkeintä on, että koko ajan on tooosi hauskaa. Romeo on hyvin fiksu ja hoksaavainen ja terriereiden jälkeen aivan unelma opetettava. Siitä kasvaa varmasti upea eläin. 

Huom!! Lisää kuvia täällä-sivulle päivitän aina uusimmat kuvat ilman erillistä mainintaa, joten käykääpä kurkkimassa kuinka Romeo on kasvanut!

Piha-altaan vedenvaihto menossa 

13.6.2009 Mejäkoe Uurainen. Moore AVO1 täysillä pisteillä. Siirto voittajaluokkaan!!!

Moore jatkoi siitä mihin Toivakassa jäi…Ykköstulos 50 pisteellä! Siirto voittajaluokkaan! Uskomatonta! Upea, hieno mahtava Moore!!!

Koeselostus (tuomari Kari Muje)

Laukauksien sieto: Hyväksytty

Hyvin ohjattu lähtö. Moore merkkaa ja aloittaa rauhallisesti varmistellen. Vauhti reipastuu juuri sopivaksi ja jälkitarkka maavainuinen jäljestäjä kulkee aivan jäljen päällä. Vain pari pientä tarkistusta koko matkalla. Molemmat kulmat tarkasti ja hyvin merkaten. Se toinen tarkastuspiste osuu kaadon lähelle ja Moore palaa rivakasti ilmavainulla suoraan kaadolle jonka se ottaa haltuun pysähtyen ja nuollen. Erinomaista työskentelyä koirakolta.    

  • Jäljestämishalukkuus 0-6 Moore 6 pistettä
  • Jäljestämisvarmuus 0-12 Moore 12 pistettä
  • Työskentelyn etenevyys 0-10 Moore 10 pistettä
  • Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 Moore 14 pistettä
  • Käyttäytyminen kaadolla 0-3 Moore 3 pistettä
  • Yleisvaikutelma 0-5 Moore 5 pistettä

Tulos AVO1 50 p. Siirto voittajaluokkaan…

11.6.2009 Epätoivoista puutarhanhoitoa ja tulevaa…

Puutarhaunelmia…

Tänä kesänä luovuin viisaasti aikeista laittaa kukkapenkkeihin istutuksia. Moorekin on alkanut jälleen kaivamaan yhdessä Romeon kanssa. Tietysti kukkapenkkejä. Moore näyttää mallin ja tekee alun. Romeo jatkaa kun Moore ei enää jaksa.

Amppelit ja kukkalaatikot ovat nyt In. Pihan kukkapataan päätin rohkeasti istuttaa äitienpäivälahjaksi saamani ruusun. Muutaman minuutin kuluttua ruusunterälehtiä oli joka puolella ja ruusua vietiin juuripaakusta kantaen, hurjasti ravistellen ympäri pihaa…

Piha-altaan ympäriltä otettiin ruma aita pois. Se on ollut suojana, että Romeo ei mene altaaseen. Kaksi minuuttia ja molskis…

Lauri

Piha kuitenkin on nyt aika kiva ja hyvä niin, koska sunnuntaina, pieni poikani pääsee ripille ja juhlat pidetään meillä. Voi miten tuo aika rientääkään…Lauri on nyt rippileirillä ja äidillä on niiiin iso ikävä.

Lauri on myös Mooren Suosikki-ihminen. Kuten olen aiemmin kertonut, Moore ei tule minua vastaan läheskään joka päivä kun tulen esim. töistä, kuten muut koirat, vaan katselee alta kulmien, että ei voisi vähempää kiinnostaa. En tiedä miksi, mutta tuollainen se vaan on. Joskus se on oikein ylenpalttisen ystävällinen minulle ja olen hölmön otettu noista päivistä. Perheessämme on ainoastaan yksi ihminen, jota Moore ei koskaan jätä tervehtimättä. Häntä heiluu ihan eri tavalla kun muille perheenjäsenille. Hän on Lauri. Lauri hoitaa paljon koiria, lenkittää, syöttää ja leikkii. Isona hän kuulema ehkä hankkii skotin, koska Moore on hänelle koirista kaikkein rakkain ja heillä onkin erityisen läheinen suhde.

Tulevaa

Kiirettä riittää. Huomenna kello 13 pitäisi olla Uuraisilla tekemässä koejälkiä ja lauantaina on sitten mejäkoe.

Sunnuntaina kirkkoon ja juhlimaan Laurin ripille pääsyä. 

Kukkapenkin komistus 

9.6.2009 Nonon tokotreenit ja mitä kuuluu Romeolle?

Nono tokoo…

Harjoittelimme mm. hyppyä, tasapainoilua, noutoa ja tunnistamisnoutoa.

  • Puukapulaan ensin oma hajuni käsissä pyörittelemällä. Nonolle kapula käskyllä ”Pidä”. Suu ei aukea…yäk, tuohon en koske. Vaihto keppiin, sama käsky. Ottaa kepin suuhun. Palkka. Joten ihan ok.
  • Nono hyppää käskystä ja jää istumaan käskyllä. Hyppää takaisin ja istuu. Polven takia ei viitsi kuitenkaan hyppyytellä liikoja.
  • Tasapainoilu penkillä ei tuota ongelmia.

Harjoittelin myös kentällä seuraamista. Reipas kävely sopii Nonolle, seuraa hyvässä kohtaa eikä pyri edelle kuten hitaassa kävelyssä. Perusasento ihan ok, vähän saisi olla lähempänä. Paikalla olo ei tänään (-kään) toimi. Se hiissaa, se hiissaaa…Nono on tehnyt lähes taidetta makuullaan liikkumisesta. Patsas, jolla erittäin hyvä katsekontakti koko ajan, heilahtaa salamannopeasti muutaman sentin kerrallaan lähemmäksi minua. Sama toistuu useita kertoja, joten kun minä peruutan, Nono seuraa hitaasti mutta varmasti mukana.

Kivat treenit ja sainpa kouluttajalta hyvää neuvoa kuinka se nouto opetetaan oikein…ihan Romeota ajatellen.

Romeon kuulumiset

Romeon elämään on mahtunut monenlaista tapahtumaa ja paljon uusia asioita. Romeon on osallistunut mm. kahteen mejäkokeeseen, hoitaen hienosti tärkeää kisamaskotin roolia. Romeo on kerännyt itselleen laajan ihailijajoukon mejäpiireissä ja nähnyt monenlaisia ihmisiä, erinäköisiä koiria ja paljon uusia paikkoja. Automatkailu, entiseltä kiljukaulalta sujuu jo kun vanhalta tekijältä ainakin. Romeo on matkailuautossa kuin kotonaan. Kuljetushäkki toimii lepopaikkana ja siellä Romeo nukkuu pitkiä unia. Se, miten hienosti se on kaikkeen sopetunut on yllättänyt meidät kaikki. Romeo makoilee kisapaikalla jaloissani katsellen vieraita koiria ihan rauhallisena tai vastaavasti leikkii jonkun koiran kanssa. Vieraat ihmiset ovat ihania paitsi kun tulevat meidän autoon, silloin niitä katsotaan vähän pidättyväisemmin. (Metsältä haiseva, hikinen tuomari meidän autossa oli Romeosta hyvin outo.) Yöt Romeo nukkuu autossa hienosti aamuun asti. Kun koejälkiä puretaan, koittaa Nonolle ja Romeollekin se ihanuus, että esim. Nono pääsee jäljelle mukaan eli metsään vapaana juoksemaan ja haistelemaan jälkeä ja siellä kulkeneitten hajuja. (Nonolle tämä on varmasti mejäkokeen kohokohta.) Romeo taas juoksee vapaana kaikilla tauoilla mitä erilaisimissa maastoissa ja metsissä ja selvästi sekin nauttii tästä kiertolaisen elämästä ja uusista kokemuksista ja -paikoista.

Mejäholsku???  

Romeo on tutustunut myös vereen ja on erittäin kiinnostunut siitä. Veripulloja pitäisi päästä Romeosta tutkimaan paremmin. Sorkka kiinnostaa ja laukauksiensietokin on jo useampaan kertaan testattu. (Joka kokeessa kun ammutaan useita kertoja) Lähtömakausta ollaan käyty haistelemassa. Se oli Romeosta hyvin mielenkiintoinen. Mitään pelkoa tms. ei vereen ole. Muistuttaa Moorea alkuaikoina.  Nyt täytyy vaan selvittää holsku ihmisiltä, että kannattaako mejäharjoittelu aloittaa tuon rotuisella koiralla. Riistaviettiähän siinä vahvistetaan ja  kuinka vaikuttaa koiraan kun kyseessä on holsku? Sopisiko laji rodulle? Yhtään rodun harrastajaa ei ole mutta eipä ollut skoteissakaan ennen Moorea… Romeo on vaan aika kutkuttavan lupaava… saanen sanoa. Laittakaahan mielipidettä tulemaan holsku ihmiset jos joku vaikka tätä lukee. Tämä asia vaatii pienoista selvittelyä vielä.

Se vaan kasvaa ja kasvaa ja sen luonne…

Romeo on eilen punnittu. Se painaa 7.4 kiloa ja kasvaa ihan silmissä. Korvat olivat jo tyylikkäästi pystyssä useita päiviä kunnes toinen vähän lorpahti. Romeo on upean näköinen otus ja mikä ihaninta, päivä päivältä ihailen sen luonnetta yhä enemmän. Jos sillä ei olisi noita pirun teräviä naskalihampaita, joita se mielellään käyttää, se olisi lähes täydellinen. Se on vahvaluontoinen pentu, joka tarvitsee selvät rajat, mutta siltä puuttuu se sellainen jääräpäisyys ja periksi antamattomuus, mikä esim. Moorella on. Jokainen skotin omistaja tietää mistä puhun.  Itse olen Mooren jälkeen valmis ”vääntämään” joistakin asioista pidempään, mutta Romeo on siltä mieltä, että olkoon sitten asia noin kun  haluat ja se viipottaa jo kohti uutta seikkailuja. Se on vaan jotenkin niin helppo kun muistelee Mooren pentuaikaa…

Romeo on luonteeltaan hyvin suora ja avoin. Aina valmis toimintaan ja yhdessä tekemiseen. Jos et leiki sen kanssa, niin se leikkii itse ja keksii puuhaa koko ajan. Jotakin se tekee aina ellei nuku. Ihan oikea paimen siis. Romeolla on myös vahtimisviettiä. Kun metsästä palataan autolle, Romeo on se joka haukkuu kun terrierit ovat hiljaa. Hienoa on myös se, että kun olin yksin peikkometsässä odottelemassa jäljen purkajaa pienen holskun kanssa ja kun kaukaa metsästä saapuu ”Ukko”, (oma ukkoni siis..) alkaa Romeo haukkua ja asettui minun eteen. Tämä on se ominaisuus jota arvostan ja tuota toivon löytyvän jatkossakin. Hienoa! Mainittakoon vielä, että peikkometsä on minun oma keksimä nimitys metsälle, joka on synkkä, varjoinen, riistarikas ja vähän pelottava…siellä voisi siis vaikka nähdä peikkoja! 

Mooren ”vauva” on kasvanut jo ”isäänsä” korkeammaksi…

7.6.2009 Mejäkoe Toivakka. Mooren tulos AVO1 täysillä pisteillä!

Moore teki tänään jotain aivan uskomatonta! Jäljestämissuorituksen täysillä pisteillä ottaen avoluokan ykköstuloksen!

Koeselostus (Tuomari Hannu Suonto)

Laukauksien sieto: Hyväksytty

Reippaasti liikkeelle. Varma, lähes veriuralla etenenvä jäljestäjä. Makuut tutki. Kulmat tarkasti. Kaato kiinnosti. Jäi paikalle.

Koesuorituksen arvostelu

  • Jäljestämishalukkuus  0-6 Moore 6 pistettä.
  • Jäljestämisvarmuus 0-12 Moore 12 pistettä.
  • Työskentelyn etenevyys 0-10 Moore 10 pistettä.
  • Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 Moore 14 pistettä.
  • Käyttäytyminen kaadolla 0-3 Moore 3 pistettä.
  • Yleisvaikutelma 0-5 Moore 5 pistettä.

Tulos AVO 1 50 p. 

Tuohon ei ole mitään lisättävää… Moore teki sen minkä osasi ja mihin olen aina tiennyt sen pystyvän. Skotlanninterrieri osaa siis jäljestää vaikka vielä tänäänkin ylituomari näytti huvittuneelta nähdessään ensi kerran Mooren, kun se ylväänä asteli rinnallani laukaisutestiin.

Jotta päivämme olisi tätäkin täydellisempi, isäntä palkittiin avoluokan parhaana oppaana saaden lahjaksi viinipullon Don Opas. 

Mieletön viikonloppu! Eilen Toivakassa satoi räntää ja vähän lunta…mutta ei noita enää muistella…

4.6.2009 Hihnaharjoittelua ja jälkeä Romeon kanssa  

Romeo on enimmän osan ajasta vapaana. Luoksetulo sujuu erittäin hyvin ja sitä vahvistetaan. Hihnaharjoittelu tahtoo jäädä aika vähiin. Ihan mukavasti Romeo kuitenkin hihnassa menee. Pikku harjoituksia yritetään tehdä säännöllisesti.

Eilen tehtiin jälkiharjoitus. Tein lyhyen jäljen pellolle ja juustopala joka askeleelle. Etsi-sanalla Romeo oivalsi heti mitä sen toivotaan tekevän ja alkoi kovasti hakea jälkeä. Verijälkeäkin on tarkoitus kokeilla ihan lähipäivinä. Kauriin sorkkaa on jo vähän haisteltu.  

Romeo kasvaa vauhdilla ja on kotiutunut hyvin.

Pojat päiväunilla…

2.6.2009 Kuulumisia ja tulevaa…

Miltä näyttää mejäskotti?!

Trimmasin tänään Moorea nyppimällä pisimpiä helmakarvoja. Tarkoitus on tehdä siitä ns. mejäskotti nyt kun suunnitelmissa ei ole näyttelyt.  Pitkä karva vaan hankaloittaa metsässä työskentelyä. Homma on hidasta ja vielä kun Romeo repii lahkeita ja keksii kaikenlaista ”kivaa” väliin, voi olla, että homma ei koskaan täysin valmiiksi tule. Yritystä kuitenkin siihen suuntaan.

Laumasta ja sen toimivuudesta

Meidän lauma toimii hyvin. Moore on ihan pehmo mitä pentuun tulee. Se on vähän sellainen Muumipapan kaltainen naurettava isähahmo. Antaa pennulle leluja, leikkii pennun kanssa ja sietää kaikkea paitsi parrasta vetämistä. Sillonkin se hellästi näykkää pentua ja on huolissaan jos Romeo joskus kiljahtaa. Pentua ei saa Nono komentaa, vaan Moore tulee väliin ja seuraa myös kuinka ihmiset pentua kohtelevat. Pentu nuolee Mooren suupieliä ja näyttää, että Mooren ryhti siitä oikein kohenee. Moore on vähän kuin lapsestaan ylpeä isä. Yhdessä kuljetaan joka paikkaan ja leikitään paljon yhdessä. Selvää on, että Moore ja Romeo ovat hyvin läheisiä keskenään. Aika näyttää millaiseksi suhde myöhemmin sitten kehittyy. En olisi Mooresta ihan tuota uskonut…mokomakin kovanaama. 

Nono on säilyttänyt etäisyyden pentuun. Iholle ei tulla eikä pentu yritä, kun on huomannut, että Nonosta ei leikkikaveria saa. Nonoa ei ole siis pehmitetty. Nonon asema perheessä on siinä mielessä parantunut, että Moore ei seuraile Nonon tekemisiä. Mooren aika kuluu pentua ”hoitaessa” ja Nonolle on jäänyt enemmän ns. omaa tilaa ja ihmiset. Nonon paras paikka kun on aina ollut lähellä minua esim. sängyllä tai sylissä. Pää tyynyllä ja jalat kohti kattoa, rapsuteltavana tyytyväisenä ynisten. Nonoa ei kiinnosta pentu, vaan Romeo on Nonosta selvästi vähän ällöttävä tai korkeintaan siedettävä. Mainittakoon, että Moore oli hirveä pentuna, joten Nonon pentukokemukset eivät ole hyvät. Moore kävi rähisten ja hyppien Nonon kimppuun jo heti meille tullessaan ja Nono ei tiennyt oikein kilttinä miten olla. Moore päättäväisesti ”yleni” Nonosta heti kun mahdollista ja on siitä lähtien ollut selvä Pomo. Romeo on kiltti pentu verrattuna Mooreen, mutta Nonosta on parempi ottaa varman päälle. Eihän sitä koskaan tiedä.

Tärkeänä asiana itse pidän lauman toimivuuden kannalta sitä, että jokaisella koiralla on turvattu ne tietyt perusasiat joista pidetään kiinni: Oma-aika ihmisen kanssa ilman perheen muita koiria, oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu, lepo-, ruoka- ja luunsyönti rauha päivittäin, kukaan ei saa olla laumassa kiusattu ja kukaan ei saa kiusata ketään. Yritän olla puuttumatta koirien välisiin asioihin, jollei se ole täysin välttämätöntä. Toistaiseksi niihin ei ole tarvinnut puuttua ja ajan jakaminen kolmen koiran kesken on sujunut odotettua paremmin. Kaikki kolme ovat hyvin rakkaita, jokainen omalla tavallaan. 

Tulevaa…

Mejäkokeita tulossa. Tilataan pienoista vesisadetta ja mahdollisimman viileää ilmaa sekä hyvää arpaonnea alla mainituille päiville, Kiitos!  

Mejäkoe Toivakka 7.6.2009

Mejäkoe Uurainen 13.6.2009

1.6.2009 Mökillä

Viikonloppu vierähti mökillä. Aurinko paistoi ja lämpötila hätyytteli jo hellerajaa. Saunomista, uimista, grillaamista ja vesileikkejä…

Listonranta aamulla

Armoton vesipeto Nono

Nono nauttii kesästä uinnin jälkeen.

Tälle kaksikolle riittää, että käpälät kastuvat…

…mökillä kun voi tehdä muutakin Mooren mielestä kun uida. Pyöriä havunneulasissa…

…viedä Romeota tutustumaan uuteen ympäristöön…

..ja juosta hepulirinkiä.

Tervetuloa Listonrantaan pikku Romeo!

27.5.2009 Syksyn kursseja…

Ilmoitin meidät Romeon kanssa muutamalle syksyn kurssille ja itseni koulutuspäivälle aiheena Jäljestyksen aloitus.

Pennuille ja aloitteleville koirille tarkoitetuilla kusseilla harjoitellaan jälkeä, esine-etsintää ja pidetään startti-ilta tokoon.  

Romeo nauttii kesästä…

…haukotus vai räkänaurut !

25.5.2009 Mejäkoe Pieksämäki 23.5.-24.5.2009

Lauantaina jälkien tekoa. Verta, hikeä, kirosanoja… Raskas päivä rämpiä kuumassa metsässä. Siinä vaiheessa kun kompassin neula pyörii mihin sattuu alkaa tympäistä vieraassa maastossa.

Väliajalla ja odotellessa tein Romeollekin jälkeä. Romeo on ihana.  Se nauttii kaikesta uudesta eikä kilju enää. Yövyttiin koealueen lähellä leirintäalueella. Koirat olivat hienosti ja nukkuivat koko yön. Upea kolmikko reissaamiseen!

Varsinainen koepäivä alkoi pilvisenä ja aamulla oli satanut. Koiria oli kokeessa 21 ja kolme tuomaria. Jäljet arvottiin ja… Moorelle päivän ensimmäinen jälki! Laukaisutesti meni hyvin. Täytyy sanoa, että lähtöasetelma oli erinomainen. Vielä ei ollut kuuma joten olin erittäin tyytyväinen, että saatiin aloittaa ilman pitkää odotusta.

Moore oli erittäin innoissaan lähdössä jäljelle. Mooren suihkussa käynti ennen jälkeä tuntui vaan antavan lisää potkua ja sain pidellä ihan kunnolla  Moorea lähdössä (noutajien omistajat nauraa tälle ). Fiilis sekä minulla, että Moorella oli loistava! Käki kukkui, linnut lauloivat, aamu oli raikas ja viileä ja Moorella intoa kuin pienessä kylässä. Kyllä mejä on mukavaa!

Jälki oli helppo ja hyvässä maastossa, vaarana oli, että vauhtia tulee helposti liikaa ja Moore ei malta keskittyä. Moore meni tarkkaan jäljellä aina ekalle kulmalle, jossa ei kunnolla pysähtynyt vaan jatkoi määrätietoisesti eteenpäin aina seuraavalle kulmalle, jossa taas hätäili. Tässä kohtaa olin vielä erittäin tyytyväinen vaikka tiesin, että tuomari ei varmaan hyväksy noin ylimalkaisia makauksen nuuhkaisuja. Matkaa oli kuljettu jo kuitenkin yli 600 metriä 900 metristä joten olin varma, että kolmea hukkaa ei enää viimeisellä suoralla saada ja kaikki näytti menevän ihan kohtuullisesti. Mukava oli nähdä Moore noin täynnä intoa ja voimaa jota sillä tänään oli. Pieni musta pisti parastaan ja loikki ja pomppi päättäväisesti ja sitkeästi eteenpäin. Moore oli ihanan määrätietoinen. Olin siitä hyvin ylpeä. Sitten alkoivatkin ne vaikeudet… Moore lisää vauhtia entisestään ja saavutaan suurelle hakkuuaukiolle. Näen, että Moore on vahvasti jäljellä kunnes tuomarin ääni takana pyytää palauttamaan koiran jäljelle. Moore ei halua tulla, vaan päättäväisesti ja määrätietoisesti vetää valitsemalleen jäljelle. Tuomari sanoo, että siitä on jäljistä päätelleen juuri kävellyt hirvi ja että Moore on hirven jäljellä. Eihän sillä pitänyt olla juurikaan riistaviettiä?! Häh?  Eka hukka.

Moore ei tykkää kun en anna sen mennä, selvästi sitä vaivaa tuo hirven jälki. Hirvi on kulkenut hakkuuaukion oikeata puolta kun taas jälki kulkee aukion keskellä. Tuuli tuo hirvenhajun Moorelle ja taas se lähtee kiskomaan tuonne oikealle vaikka kuinka kehotan sitä. Perk….le. Ei auta. Toinen hukka. Peli on menetetty. Moore päättää, että haluaa mennä hirven jäljelle eikä suostu enää yhteistyöhön. Kiskoo vimmatusti aukion oikeaan laitaan. Kolmas hukka. Kaato jää muutaman kymmenen metrin päähän kun tuomari pistää pelin poikki. Tulos AVO 0.

Tuomarikin harmitteli tuota loppua ja sanoi, että mukava koira ja hauska nähdä uusi rotu jäljestämässä. Hyvä fiilis kokeesta jäi kuitenkin. Moore jaksaa hienosti kokeessa vaadittavan matkan, jos ilma ei ole liian lämmin. Täytyy miettiä tuota hirviasiaa tekisikö sille harjoituksissa jotakin vai ei. Se on kuitenkin treenamalla helppo ”korjata”, mutta toisaalta jokainen koekin on erilainen.

Makkarajälkeä Romeon kanssa tauolla…se osaa jo aika hyvin! Ruokaa viinitilalla, lenkkejä koirien kanssa ja iltamyöhään kotiin ja nukkumaan. Hieno kokemus vaikka tulosta ei tänään tullutkaan! 

Tuomarin koeselostus (Tuomarina Markku Hassinen)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

Lähtömakaus tutkitaan ja ohjatusti jäljelle. Ensimmäinen osuus erinomaista jäljestystä ilman vaikeuksia. Kulma selvitetään pyörähdyksellä ja makausta ei merkata.Toinen osuus vain pienin sivutarkistuksin kulmalle, josta jälkinarun verran ohi palaten 3-osuudelle ja makaus jää merkkaamatta. Kolmannen osuuden alku taas erinomaisesti, kunnes hirvensorkkaura vie koiran ensimmäiseen hukkaan. Jatketaan hieman taas hyvin ja koira saa hajun sivulta edeten toiseen hukkaan. Osoitetaan jälleen puhdas jälki, jota seuraa hieman ja kääntyy ympäri jatkaen kuljetulle jäljelle kolmanteen hukkaan. Tuomari keskeytti kokeen. Tänään erinomaista työtä ajoittain tehnyt lupaava jäljestäjä ohjattiin mallikkaasti.

22.5.2009 Romeo tutustumassa hihnaan ja metsään…

Pikkuisen hihnaharjoittelua ja ensimmäistä kertaa Romeon kanssa metsässä. Yhtään ei metsässä pelottanut ja puun ympäri juostiin hepulirinkiä…

Ensimmäisiä kertoja hihnassa

Sudenpentu metsässä…

…näin taitavasti puutkin ylittyy…

..paljon uusia hajuja.

Oma piha kuitenkin kaikkein paras.

21.5.2009 Mejärinki harjoittelee…

Mejärinki koostuu kuudesta mejää harrastavasta koirakosta, jotka kokoontuvat yhdessä tekemään koirille jälkiä ja jäljestämään harjoittelumielessä. Jyväskylän kaupunki on suhtautunut todella hienosti meihin mejäharrastajiin ja on antanut useita merkittyjä alueita mejäharrastajien käyttöön. Tämä on oikein hienoa!  Mejäähän saa harrastaa vaan ja ainoastaan metsänhaltijan tai maanomistajan luvalla. Merkit ym. tarvittavat välineet tulee aina siivota huolellisesti pois ja muutenkin metsässä kuljetaan aina luontoa kunnioittaen. Saimme kunnian päästä harjoittelurinkiin mukaan mäyräkoirakerhon kautta. Eilen ja tänään ekat treenit. Paikalla tällä kertaa kolme koiraa. Noutaja, mäykky ja meidän skotti.

Eilen työpäivän jälkeen lähes suoraan metsään. Kartta käteen ja suunnistamaan yksi avoluokan jälki. Mukava iltalenkki rämmittävänä. Uni tuli taas mukavasti kun vielä touhusi illan kotona koirien kanssa.

Tänään kymmeneltä aamulla silmät sikkurassa metsään. Nono ja Romeokin matkassa ja arvatkaapa mitä?! Romeo osaa matkata autossa jo ihan hiljaa! Pentu nukkuu tai istuu matkan ajan ja katsoo selvästi mallia viereisestä kuljetushäkissä olevasta Nonosta, joka näyttää hyvää esimerkkiä rauhallisuudellaan.

Ensin oman jäljen opastus mäykylle ja jäljen purku. Sitten koirille jaloittelutauko ja Romeon ihastelua ja rodun arvauskisa. Belgianpaimenkoiraksi luultiin pikkuista sudenpentuamme.

Ilma oli hiostavan kuuma, joten ennen jälkeä Moore sai käydä matkailuautossa kylmässä suihkussa. Toisin kuin luulin, Moore ei loukkaantunut syvästi tästä toimenpiteestä vaan veti vain päättäväisesti metsään ja jäljelle. Moorelle oltiin räätälöity lyhyt jälki koska mejäkoe on viikonloppuna, en halua koiralle turhaa rasitusta.

No niin…näinkin voi siis käydä.   Juuri kun olemme lähdössä jäljelle, kaksi urosbokseria omistajineen tulee metsästä Moorelle tehdyltä jäljeltä, joten jälki on osittain ainakin pilalla.

Alku onkin vähän sekava ja Moore haistelee koirien jättämät merkit ja oikaisen alun ja ohjaan Mooren puhtaalle (toivottavasti..) jäljelle. Alun jälkeen se lähteekin hienosti hommiin. Makaukset merkkaa ja kaadon, joten ihan jees suoritus. Aurinko ja pienoinen tuuli kuivattaa Mooren yllättävän nopeasti, joten kastelukaan ei kovin kuumalla tunnu auttavan. Moore kärsii edelleen kuumuudesta. Nyt vaan pitää tulla sunnuntaiksi viileä ilma.

Muuten Moorea ei tuntunut väsyttäneen esim. uusi perheenjäsen, vaikka Romeo viideltä aamulla olikin sitä mieltä, että eiköhän pari kunnon juoksuhepulia ympäri asuntoa tässä kohtaa aamua olisi erittäin paikallaan. Mooren matala murahdus kertoi kuitenkin pennulle, että täällä ei tähän aikaan rallata vaan nukutaan. Romeo tuntuu kovasti seuraavan Nonoa ja Moorea ja niiden käytöstä ja toimii usein samoin. Niin hyvässä kuin pahassakin. Romeosta taitaa tulla vielä oikein hyvä terrieri. 

19.5.2009 Nonon tokotreenit

Eilen harjoittelimme tokossa seuraamista häiriötekijöiden kanssa, perusasentoa, liikkeestä seisomista, paikalla oloa ja luoksetuloa. Osaavat saivat myös noutaa. Koiriakin vaihdettiin.

Tällä kertaa olin vaan ja ainoastaan Nonon kartturina.  

Moorekin tosin oli kentällä mukana isännän kanssa ja Romeokin autossa kuljetushäkissä treenaamassa automatkoja. Se osaa olla jo osan aikaa ihan hiljaa!!! JEEE! 

Nono

  • Seuraaminen sujui hyvin. Varsinkin kun vauhtia lisää (reipas ravi), Nono kulkee hyvällä kontaktilla ja oikeassa paikassa paljon tiiviimmin kuin kävelyssä.
  • Täyskäännös ja pysähdyksessä Nono ottaa ilman käskyä perusasennon ja istuu näitisti ja jopa malttaa pysyä paikallaan. Paljon hyvää tapahtunut tässä. Hyvä Nono!
  • Paikalla olo pysyy paremmin mutta kauaksi Nono ei minua päästä (alkaa hiissata lähemmäksi) joten matka on noin askel taaksepäin. Minuutin ajan todella tiivis katsekontakti jonka jälkeen palkka ja vapautus. Menisi ehkä tuo kaksikin minsaa, mutta en ole vielä uskaltanut yrittää. Yllättävän pitkä tuo minuuttikin… kun tota matkaa sais vaan jotenkin pidemmäksi.
  • Seuraamisesta liike seis ja koira seisomaan vierelle. Tämä toimi paremmin kuin koskaan aiemmin. Nono yleensä istuu kun liike pysähtyy mutta tänään käsky ”seiso” toimii.
  • Luoksetulo. Iloista ja vauhdikasta! 

Nonon treenit menivät hyvin paitsi…tämä on minusta mielenkiintoista. Seuraamisessa vaihdettiin koiria ja Nono ”joutui” kouluttajalle. Sivusta näki selvästi tuon Nonon ns. ongelman eli hieman heikon hermorakenteen, joka Nonolla on. Epävarmuus sai Nonon rähisemään kaikille muille ympärillä oleville koirille (uros, narttu, pentu) ja minkäänlaista kunnon seuraamista tms. Nono ei ollut halukas vieraan kanssa tekemään. Minun kanssa Nonohan ei juuri koskaan rähise kenellekään. Nono luottaa siihen, että mamma pitää huolta vaikka kentällä on paljon koiria ja keskittyy vain tekemiseensä. Näki selvästi, että tilanne oli Nonosta erityisen epämiellyttävä ja Nono oli hyvin pelokas muista koirista. Näin Nonon sellaisena jollainen se ei minun kanssa ole. Vaihto oli lyhyt. Itselläni oli hyvin rauhallinen ja kiltti lagotto, joka uppiniskaisesti piti katsekontaktin kauempana kulkevaan emäntäänsä vaikka kuinka koitin saada sen huomion itseeni.

Kivat treenit jälleen! 

18.5.2009 Kuulumisia ja illalla tokoa

Eilen Romeo hurmasi väkeä Prisman kesäpihalla pyörähtäessään. Saatiin autoiluharjoituksia ja samalla haettiin uutta piha-aitaa. (Aitaa kun tarvitsee aika paljon korottaa )

Sylistä Romeo katseli uusia ihmeellisiä asioita kuten trukkia, rämiseviä ostoskärryjä ja äänekkäitä ihmisiä. Sai osakseen kovasti ihasteluja ja silityksiä. Tulomatkalla käytiin vanhempieni luona kahvilla. Romeo on luottavainen ja avoin pentu ja nauttii selvästi uusista kokemuksista.

Romeo on erittäin kova ääninen autossa. Tunnelmaan pääsee kun kuvittelee paloauton sireeniä tai oikein äänekästä kirkuvaa lokkia. Hetkittäin, loppu matkasta, oli jo kymmenen sekunnin taukoja, joten luovun aikeista hankkia kuulosuojaimet automatkailua varten. Lenkillä ollut saksanpaimenkoirakin reagoi meidän ohi kulkevaan hälytysajoneuvoon katsellen ihmeissään ympärilleen, että mistä tuo meteli kuuluu.  Jonkinlainen Draamakuningas tuo Romeo on, koska heti kun auto pysähtyy, se katselee tyytyväisenä, että ”jaahas, mitäs kivaa seuraavaksi?”. Hätä ei ole siis niin suuri, kun äänestä voisi päätellä. Muuten Romeo onkin hiljainen…

Leikin varjolla olen opettanut Romeolle luoksetuloa ja istumista. Se osaa ne jo hienosti ja uuden nimensäkin se tuntee. 

Moore jatkaa hyvänä isoveljenä olemista. Nukkumapaikkaan ei pentu saa tulla ja muutaman kerran Moore on siitä pennulle ärähtämällä sanonut. Moore on selvä pomo ja esimerkillinen tehtävässään. Turhia ei murista mutta tarvittaessa käy asioista sanomassa. Moorella on suuri auktoriteetti Romeon silmissä, jota pentu ei kyseenalaista. Kertaakaan ei ole ihmisen tarvinnut tilanteisiin puuttua.

Nonoa Romeo ei ole saanut pehmitetyksi. Nono on vetänyt rajan ja päättänyt, että hajurakoa on oltava. Romeo yrittää lähestyä aika ajoin varovasti, mutta lähtee sitten muihin juttuihin, kun ei saa Nonosta kaveria. Nono tuntuu pitävän tästä järjestelystä ja omasta tilasta.

Eilen Romeo sai oman pentuturvallisen huoneen työpäiviä varten ja silloin kun koirat ovat kotona keskenään.

Olen itse nyt pari päivää ns. vauvalomalla töistä, jotta Romeon laumaan sopetuminen sujuisi mahdollisimman hyvin. Vuorot vaihtuu keskiviikkona isännän kanssa ja sitten pitää malttaa lähteä töihin…

Päivät ovat olleet lämpöisiä ja hienoja. Aika onkin kulunut takapihalla grillaten ja auringosta nauttien ihana koiralauma ympärillä. Moore pomona pitää silmällä katua ja sen liikennettä ja varoittaa  tarvittaessa, jolloin kaikki ryntäävät aidalle, Romeo honkkelijalka viimeisenä. Nono nuokkuu auringossa laiskana ja Romeo takamus pystyssä pomppii ja jahtaa kärpäsiä ja syö voikukkia. Se on kotiutunut jo todella hyvin juoksu hepuleista päätellen.

Nonon uintiharrastus on aloitettu talvitauon jälkeen ja voi että miten Nono taas nauttii kun on päässyt uimaan! Nonosta päätellen ei tuo vesi voi niin kylmää olla. 

Illalla Nono ja Moore pääsevät taas tokoilemaan pitkästä aikaa. Tuo toko on niin Nonon juttu ja se pitää siitä niin paljon, että vaikka me ei tokossa tavoitteita aseteta, eikä siinä koskaan esim. kilpailla Nonon kanssa, me treenataan sitä. Nonosta kun on ihanaa touhuta yhdessä.

Tulevaa…

20.5.-21.5 Keskiviikkona käydään Jälkiringin kanssa vetämässä jäljet ja torstaina ajetaan ne.

23.5.-24.5.2009 Mejäkoe Pieksamäki

Koska ”Isoveli valvoo” ja valvottava Romeokin osallistuu mejäturneelle, niin nähtäväksi jää, kuinka hyvin isoveli jaksaa jäljestää. Eli en odota Moorelta mitään kovin häikäisevää tässä kokeessa. Kuitenkin pennun tulo on väsyttänyt sitä ja stressanutkin, joten koe otetaan ihan vaan leppoisana harjoituksena. Enemmänkin toivon ja odotan, että sireeni lakkaa huutamasta ennen viikonloppua ja matkaa Pieksamäelle. 

Voikukka maistuu hyvältä

Rentoutumisen jalo taito  

16.5.2009 Romeo

Aamulla heräsin seitsemältä ja muistin, että meillähän on pentu! Koko yönä ei ollut kuullut inahdustakaan, joten kiireesti katsomaan missä Romeo on. Sängyn vierellä tuhisi pentu ja Moore. Nojatuolissa kuorsasi Nono. Ensimmäinen yö meni siis todella hyvin. Ihana aamu herätä.  Takaovi auki ja pojat marssi peräkanaa pissille. Romeokin teki hienosti tarpeensa ulos.

Romeo vaikuttaa fiksulta pennulta joka kunnioittaa vanhempia koiria, ainakin vielä, joten mitään pentuhäkkejä ja muita aitauksia emme nähneet järkeväksi viritellä. Kaikki ovat siis vapaasti yhdessä koko talossa ja pihassa.

Romeo on hurjan hellyyden kipeä ja todella valloittava pikku otus. Häntä hakkaa lattiaa taukoamatta ja pusuja ei säästellä. Romeo tuli ja valloitti hetkessä koko perheen. Meidän ihana nallukka.

Moore on ollut esimerkillinen isoveli joka pitää hyvää huolta pennusta. Ainoa itkun paikka Romeolla oli eilen kun Moore ja Nono kävi lenkillä. Missä se minun musta ystävä on? Voi sitä iloa kun lenkkeilijät palasi. 

Romeo yrittää pehmittää Nonosta ystävää todella hellyttävin keinoin, tekeytymällä pieneksi ja ryömimällä varovasti vähän lähemmäksi, ei kuitenkaan mene iholle ja selvästi kunnioittaa Nonoa. Nono on utelias ja selvästi pitää pennun lähentelyistä. Nono vaan lämpenee uusille asioille tyylililleen uskollisesti eli hyviiin hitaasti. 

Lisää kuvia Romeon kotiutumisesta täällä:

http://s130.photobucket.com/albums/p272/annemari_2007/

Maailmassa monta niin ihmeellistä asiaa…

Eilinen, jännittävä ensikohtaaminen

Romeo

Romeo katselee maailmaa.

15.5.2009 Romeo tuli taloon… 

Tähän oli tarkoitus laittaa kuvia, joissa pojat poseeraavat yhdessä, mutta jotakin ongelmia kuvien lataamisessa, joten kuvat tulevat myöhemmin.  

Moore otti tulokkaan vastaan tyyliin ”Mä oon sun isoveli joten älä huolehdi, pidän sinusta huolta. Tässä sulle tiikeri. Minun paras lelu.” Nono tuli minun syliin katselemaan tulokasta vähän kauempaa, omaan varovaiseen tyyliinsä, mutta selvästi kumpikin oli sitä mieltä, että Romeo on ihan mukava kaveri. Joten aivan tooosi hienoa. Romeo vaikuttaa upealta, vanhempia koiria kunnioittavalta hienolta pikku koiralta, jolla on valtava ääni.   IIIhana!

Romeo ja Mooren Tiikeri

 

Moore ja Romeo pihavahteina!

Moore ja Romeo leikkii!

12.5.2009 Romeota  eli  ”Piparia” odotellessa…miksi holsku?

Romeon tuloon on enää muutama päivä. Rotuvalinta on aiheuttanut paljon kysymyksiä tutuissa koirapiireissä ja useampaan kertaan olen saanut selitellä miksi holsku? Joten vähän ”selityksiä” tännekin…

Lapsuuden haave on ollut ottaa ”jossakin vaiheessa” palveluskoira. Omat rahkeeni koiran kouluttamiseen eivät ole mielestäni olleet aiemmin valmiit ja olosuhteet riittävän hyvät. En missään tapauksessa väitä, että vieläkään osaan koiria kouluttaa mutta uskallusta ja halua yrittää on. Aidattu iso piha ja hyvät lenkkimaastot lähellä ovat myös yksi pointti isompaan ja jaksavaan koiraan. Tykkään myös harrastaa yhdessä koirien kanssa, kuten myös muu perhe, vaikka ei isäntä koskaan tokoa taidakaan täysin ymmärtää. Ovat yhtä ”innokkaita” Mooren kanssa tuohon lajiin…

Holskussa (pitkäkarva) viehättää haasteellisen luonteen ja hyvien harrastusominaisuuksien lisäksi koiran susimainen olemus, vähän hurttamainen ja arkinen ulkonäkö. Tahdon koiran, jonka kanssa uskallan lähteä yksinkin peikkometsään pelkäämättä ”mörköjä”. (Holskuhan ei ole siis vihainen, mutta älkää kertoko kenellekään…)

Holsku on myös suhteellisen terve rotu ja esim. saksanpaimenkoira josta pidän paljon rotuna, ei juuri tuosta syystä saanut enempää kannatusta. Olen aina sanonut, että Nonon hoidolla ja kunnossa pitämisellä pidän yhden ell leivässä, joten aika paljon tälläkin asialla on merkitystä. Kukaanhan ei tervettä koiraa voi taata, mutta mahdollisuudet ainakin suhteellisen terveeseen koiraan ovat.

Karvamuunnosta veivasin pitkään. Alkuun olin varma, että karkeakarvainen on se paras, iiihana ulkonäkö, mutta kun…kaksi trimmattavaa turkkirotua riittää mainiosti. Itse en trimmauksesta pidä, joten enempää ns. ”turkkirotuja” en halua. Sitten mietin lyhytkarvaista. Hyeenamainen raidoitus lyhyessä karvassa noin ulkonäöllisesti viehätti, mutta lyhytkarvaista luonnehdittiin vähän terävämmäksi kuin pitkäkarvaista, joten päädyin lopulta kuitenkin pitkäkarvaiseen. Päätös tuntuu nyt oikein hyvältä.

Kolmatta koiraa on ajateltu pitkään. Pidempään kuin täältä sivuja lukemalla voisi päätellä. Asian ”ääneen” lausuminen vaan vei aikaa, koska siinä vaiheessa päätös oli jo lähes tehty. Tarkoitus oli ottaa pentu vasta syksyllä kun kiireisin mejäkausi alkaa olla takana, mutta toisaalta olen koko kesä- ja heinäkuun vapaalla, joten paras aika pennulle tuntui kuitenkin olevan juuri nyt. Ja mikäpä estää antamasta pennulle uusia kokemuksia olemalla mukana esim. juuri tuolla mejäkokeessa!

Päätökseen vaikutti paljon sekin, että löysin sattumoisin kasvattajan johon olen erittäin tyytyväinen. Arvostan hänen koiraosaamistaan todella paljon ja tiedän, että tulevalla pennulla on erittäin hyvät lähtökohdat jo kasvattajan luona. Jos sallit Katia, niin minun on ihan pakko kertoa. Kasvattajan luona oli terrieri, valkoinen paimenkoira, holsku ja seitsemän pentua vipeltämässä lattialla ja lattialla luita. Kaikki hyvässä sovussa keskenään ja näki, että kaikilla oli hyvä olla. Se miten Katia koiriaan käsitteli ja miten koirat häneen suhtautuivat, kertoo paljon kasvattajasta. Jokainen pentu on hänelle tärkeä ja jokaisen pennun tulevaisuus merkittävä. Kaikkien aikuisten koirien lähtökohdat eivät olleet alkujaan ne parhaimmat, mutta ihania perhekoiria kaikista oli Katian käsissä tullut. Eli Kiitos Katia, teen parhaani, että Romeolla tulee olemaan hyvä koti jatkossakin.  

Muutama päivä odottelua ja sitten lähdemme hakemaan pikkuista. Painoa on kuulema kolmisen kiloa ja vauhtia ja omaa tahtoa riittää joten hyvältä pakkaukselta kuulostaa. Saa nähdä mitä terrieripojat ovat mieltä moisesta!

Vielä rauha maassa…

9.5.-10.5.2009 Mejäkoe Vesanka

Lauantai (Jälkien tekopäivä)

Aamulla varhainen herätys ja suunta Vesankaan.  Aamukahvit Metsästysmajalla. Jälkien teko alkoi ylitoimitsijan puhuttelulla kokeen kulusta ja jälkien teosta. Tarkoitus oli vetää 6 avo- sekä 6 voittajaluokan jälkeä. Kilpailijoita kokeessa on 12. Jokainen pari tekee yhden avo- ja yhden voittajaluokan jäljen.

Jälkien tekijät ja huomiset jälkien oppaat oli jo etukäteen päätetty ja jaettu. Isäntä lähti tekemään voittajajälkeä kokeneen konkarin kanssa ja itse jäin odottelemaan kisapaikalle omaa jäljen tekovuoroa. Huokaus, kun aika tuntui pitkältä Metsästysmajalla…onneksi on kännykät.

Vihdoin pääsin minäkin mieheni kanssa jälkihommaan tekemään avoluokan jälkeä kahdella 90-asteen kulmalla. Ensin otettiin suunnat kompassista. Sitten jälki suunnistettiin kartalta maastoon kompassia käyttäen ja samalla laitettiin avomerkit. Jälki tuli olla juuri siinä mihin se oli karttaan merkitty. Vieras maasto joten ihan haastavaa. 900 metrin matkaan kului yllättävän paljon aikaa suunnistaessa ja merkatessa avomerkkejä. Makaukset merkattiin erivärisillä krepeillä. Kaato ja makauksista omat merkit jo ennakkoon. Sitten jälki kuljettiin uudelleen. Tällä kertaa tehtiin piilomerkit ja veretetiin reitti.

Maasto oli erittäin vaikeakulkuinen. Upottavaa suomaastoa, erittäin vetinen maa, jälki kulkee yli kymmenen tulvivan ojan yli, useita leveitä puron ylityksiä, risukkoinen ja ryteikköinen hakkuuaukio jonka yli jälki kulkee. Koskaan emme ole harjoitelleet noin hankalassa maastossa. Vettä tietysti satoi taas niin kuin aina meillä mejässä. Aika monta kirosanaa matkan aikana päästelin kun likomärkänä suossa kahlasin, vettä valuen ja risuihin kompastellen…kirosin  koko helvetin mejäharrastuksen.

Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että Moore ei noin vaikeakulkuisesta maastosta selviä. Jo fyysinen olemus on kovilla tuolla ryteikössä, pitkät karvat ottavat kiinni ja toisekseen me ei olla ylitetty puroja…Laiha lohtu on se, että Moore ei voi tuota jälkeä saada koska se on meidän tekemä joten peukut pystyyn, että saataisiin huomenna edes vähän helpompi jälki. Isäntä sanoi, että voittajaluokan jälki, jota hän oli tekemässä oli ihan mukavaa ja suhteellisen helppokulkuista maastoa.

Viiden aikoihin jälkienteko urakka oli ohi ja vettä valuen palattiin takasin Metsästysmajalle syömään lämmintä keittoa ja hörppimään kuumaa kahvia. Viluinen ja kylmä olo alkoi helpottaa ja mielialakin kohosi.

Huomenna lähtö Metsästysmajalle jo 6.45 joten välissä ehtii käydä saunassa ja vetää ajoissa peiton korville.  

Sunnuntai (Mejäkoe)

Mooresta leivottiin tänään Suomen ensimmäinen skotlanninterrieri joka on osallistunut Metsästämiskoirien jälkikokeeseen saaden tuloksen. Mooren ensimmäisen mejäkokeen tulos oli hieno AVO3. 24 pistettä!!!!!  

Tuomarin koeselostus (tuomarina Tuula Svan):

Laukauksen sieto: hyväksytty

Moore ohjataan jäljen alkuun ja se jäljestää pääsääntöisesti maavainua käyttäen. Ensimmäinen osuus jälkitarkasti kulmalle, makaus nuuhkitaan ja pienellä tarkistuslenkillä toiselle osuudelle. Osuuden puolivälissä Moore kadottaa jäljen ja tuomitaan hukka. Puhdas jälki jota kulmalle, makaus nuuhkitaan. Kolmannella osuudella jälkitarkkaa työtä, kunnes puolivälissä jäljestämisinto hiipuu ja tuomitaan hukka. Puhdas jälki jota vaikeuksien jälkeen kaadolle. Kaadon nuuhkii tarkkaan. Jälkitarkkaan työhön pystyvä koira, joka kokemuksen myötä vielä parantaa suoritustaan.

Oma näkemys jäljestä:

Laukaisutesti oli jännä paikka koska sitä ei olla harjoiteltu. Mooren tuntien uskoin, että se menee kuitenkin ihan ok. Moore ei ollut moksiskaan vaan tyynenä kuunteli puuhun sidottuna kun täti ampui haulikolla.

Arpaonni oli tänään meillä huono. Päivän viimeinen jälki ja eilisen oman tekemämme jäljen viereinen jälki ja sielläkin niitä isoja tulvivia ojia. Koko päivä odottelua autossa tai majalla. Ilma lämpeni päivän mittaan auringon paistaessa ja kun Moore kahden aikaan iltapäivällä vihdoin pääsi omalle jäljelle, metsässä oli todella hiostavaa. MISSÄ OLI SE TILATTU VESISADE! Oma moka…koira olisi pitänyt kastella hyvin ennen jälkeä! Tämä ei toistu. Matkan puolivälissä meinasin itse keskeyttää jäljen koska Moore oli niin selvästi kuumuuden äärirajoilla, läähätti kovasti ja pelkäsin jopa lämpöhalvausta. Raukka ei vaan jaksanut työskennellä kuumuudessa niin täysillä kun se yleensä painaa. Mutta ne ojat! Meillä on kenguru! Moore ylitti todella hienosti useita isoja ojia, etsien kapeinta kohtaa kadottamatta kuitenkaan jälkeä. Ojien ylitykset vei vaan paljon tehoja pienestä mustasta. Mäykkykerhon mejävastaava joka toimi jäljen oppaana, kehui juuri tuota Mooren ongelmaratkaisukykyä vaikeissa tilanteissa.

Päivä oli todella mukava. Hurjat taputukset kaikille koirakoille tulosten luvun yhteydessä ja monta hauskaa tarinaa tuomarien kertomana jäljeltä. Esim. Moore joka kärsi jäljellä kuumuudesta istui oppaan eteen tuijottaen opasta tiiviisti silmiin, tyyliin ”Voisitko vähän vinkata mihin tästä seuraavaksi kun oot tän jäljen tehnyt ja täällä on niin pirun kuuma?” Moore ei siis tullut minun eikä tuomarin luo vaan fiksusti valitsi jäljen tekijän.

Moore ensimmäisenä jälkiskottina sai myös raikuvat aplodit ja olen Mooren suoritukseen erittäin tyytyväinen.

Keittoa ja kahvia tarjoiltiin metsästysmajalla ja olipa tarjolla Äitienpäiväkakkuakin! Vähän syyllinen olo kun äiti viilettää verijäljellä, mutta eikös Äitienpäivänä pidä tehdä juuri sitä mistä äiti tykkää! 

Niin ja vielä. Moore, Moore, Moore… Mukana mejäkokeessa oli myös Nono, joka herätti kovasti ihastusta Black & White Whiskyn toisena osapuolena. Mejäkokeissa kun tuota odotteluaikaa on paljon, mukana menee hyvin myös perheen muut koirat. Mukavaa seutua lenkkeillä Nonon kanssa. 

Moore laukaisutestissä

6.5.2009 Korpilahden Harrastushaukkujen mejäkurssi!

Töistä kotiin, päiväunet koirien kanssa ja tunnin lenkki. Sitten mejäkurssille Muurameen. 

Teoria pläjäys mejää! Paljon perustietoa lajista mm. kartan lukua, suunnistamista ja kompassin käyttöä, mejäkokeen kulku, oppaan rooli kokeessa ja paljon muuta hyödyllistä. Oikein tyytyväinen kurssiin. Käytäntöä on ollut paljon, mutta mukava oli välillä miettiä teoriaakin yhdessä toisten harrastajien kanssa.

Kurssin lauantaina pidettävään käytännön osaan emme osallistu, koska seuraavana päivänä on Moorella mejäkoe, joten turha väsyttää Moorea.

4.5.-5.5.2009 K-S:n Mäyräkoirakerhon kanssa mejätreeneissä. 

Mejäviikko alkoi! Tänään ja huomenna Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon kanssa yhteiset mejäharkat, keskiviikkona mejäkurssi ja lauantaina jäljet kokeeseen ja sunnuntaina mejäkoe!

Ensimmäinen harjoituspäivä:

Tänään käytiin vetämässä mäykkyihmisten kanssa seitsemän jälkeä. Viisi avojälkeä ja kaksi voittajajälkeä Tikkakosken maastoon. Riistarikas maasto, hirvenpapanoita siellä täällä. Osittain kuivaa kangasmaastoa, sammalikkoa ja paikoin aika ryteikköä. Vettä sataa aika reippaasti joten ihan mielenkiintoinen jälki tulossa.

Tehtiin isännän kanssa kaksi avojälkeä. Hyvää harjoittelua sunnuntain kokeeseen. Isäntä suunnisti ja merkkasi ja itse veretin. Eli vanha tuttu työnjako. Todella mukavaa pitkästä aikaa vaikka alkava flunssa viekin vähän tehoja. Huomenna Moore matkaan ja hommiin. Moore siis ajaa vieraan tekemää jälkeä jotta ei haista jäljellä omia ihmisiä vaan hakee varmasti verijälkeä. Omia treenejä ei juuri tuosta syystä viitsitä nyt harjoitella vaan suositaan näitä porukkatreenejä. Mejäkausi on nyt lopultakin sitten avattu!

Toinen harjoituspäivä:

Olin seuraamassa kahta voittajaluokan koiraa. Kumpikin jo JVA ja toisella SM-pronssi mejästä. Rodut noutaja ja mäykky. Hienoa katsottavaa kummankin meno!

Lähes viimeisimpänä koirana lähti jäljelle Moore. Voi, että se oli täynnä intoa! Hurja ruopiminen ja veto metsään. Talvitauko ei ollut saanut Moorea unohtamaan jälkityötä, vaan Moore selvitti jäljen hyvin mennen tuttuun tyyliinsä kuin juna. Määrätietoisesti ja tarkasti. Makaukset merkkasi huolellisesti ja kaato nuoltiin ja nuuskutettiin. Vauhti oli ihan ok, vaikka alkuun lähti aika lujaa. Onneksi jyrkkä ryteikköinen nousu vähän hidasti menoa. Kerran Moore juuttui ryteikköön ja olin jo pökkäämässä sitä persauksista, mutta selvisi sitten itse. Hauska kohta oli kun jäljelle oli kaatunut kaksi isoa kuusta tehden hankalan esteen. Moore ei mahtunut ali, koska oli niin ryteikköä, mutta ei myöskään päässyt yli. Hetken se tuumasi ja lähti kulkemaan puun viertä etsien matalampaa ylityskohtaa. Löysi sen, hyppäsi yli ja kulki taas takasin puun vierustaa toiselta puolen palaten kohtaan, jossa jälki jatkui ja taas mentiin. Tämä herätti kovasti hilpeyttä jäljellä mukana olleissa (neljä ihmistä) ja kertoo kuulemma siitä, että koira miettii hyvin mitä on tekemässä.

Väsyttää aivan pirusti. Useita kilometrejä on taas rämmitty metsässä vaikeakulkuisessa maastossa merkkejä purkaen ja oppaana kulkien. Vettä satoi välillä kaatamalla (taas, kuuluu meidän treeneihin ) mutta täytyy sanoa, että mejä on aivan huippulaji.

Mejäporukka oli loistavaa! Verijälkeä kun ei koskaan treenata verenmaku suussa vaan tunnelma on jotenkin aina ihanan leppoisa ja kannustava. Treenit olivat oikein onnistuneet. Kiitos taas Mäykkykerho!

2.5.2009 Ryhmänäyttely Äänekoski. Moore AVO EH!  

Tuomarina Karin Bergbom

Mooren arvostelu: Oikea rotutyyppi, saisi olla matalampi. Vahva pää. Korvat saisivat olla korkeammalle kiinnittyneet. Hieman pyöreät tummat silmät. Vielä kapea edestä. Tarvitsee enemmän eturintaa. Hyvä luusto. Lyhyt lanne. Rungon tulee syventyä ja vankistua. Hyvä takaosa. Hyvä häntä. Karkea karva. Liikkuu erinomaisesti takaa, hieman kapeasti edestä. EH

Oma arvio: Ihan odotetunlainen arvostelu paitsi, että tulos oli odotettua parempi. Mooren rintakehä ei ole riittävästi laskeutunut kun tuota massaa ei ole riittävästi joten se on tuommoinen korkea. Ensimmäinen näyttely, joten todella tyytyväinen täytyy kuitenkin olla tulokseen. Ja riittää mainiosti mejään!!

Hyville hävittiin! Onnittelut vielä Roppi ja Vspi skoteille tätäkin kautta. Oli oikein mukava tavata Tampereen skottiporukkaa ja tietysti myös Jyväskylän westieväkeä! 

1.5.2009 Moore valmistautuu näyttelyyn!

Mooren näyttelydebyytti on huomenna. Näyttelyissä Moore ei ole aiemmin käynyt johtuen tuosta Mooren sporttisesta olemuksesta. Mooren on annettu rauhassa kypsyä ja kehittyä jotta tarvittavaa massaakin iän myötä mahdollisesti vähän tulisi.  Saapa nähdä mitä mieltä tuomari on Mooresta. Hoikka poika Moore edelleen vaikka lenkkimakkaraa ja muita herkkuja on kuukauden päivät syönyt. Nirso kun on, lenkkimakkara ja nakitkin usein jää syömättä. Wilhelmimakkara ja kalkkunaleike on Mooresta usein aika jees. Lauantaimakkara, Hk:n lenkit ihan yök ja useimmat muut merkit.  

Lopputulos pesun, föönauksen ja kampaamisen jälkeen näyttää tältä. Toivotaan, että mejään tarvittava H vähintään saadaan.

27.4.2009 Tokotreenit

Harjoittelimme luoksepäästävyyttä, seuraamista häiriötekijöiden kanssa (vastaantulevien koirakoiden pujottelua), kohtaamistilanteita (pysähdytään koirat perusasennossa rupattelemaan toiselle), vieraan koiran ohjaamista eli koirien vaihtoa (!), perusasentoa, luoksetuloa vapaana, paikalla oloa ja oikeaa tapaa palkata. Noutoa saivat harjoitella osaavat.

Moore

  • Luoksepäästävä. Katsottiin hampaat.
  • Seuraamista häiriötekijöiden kanssa. Ei kovin häävi kontakti. Lämmin ilma, Moore jotenkin ärtynyt, räyh-räyh alkuun, loppua kohti selvä parannus ja olikin sitten tosi nätisti.
  • Vieras setä otti Mooren. Voi apua äiti! Mooren häntä vispaa ja korvat sivulla. Ei istu eikä tee mitään. Kovin hämmentynyt. Onnellinen kun pääsee takaisin mamman luo… 
  • Perusasento hyvä ja suora ja pysyy…
  • Luoksetulo vapaana: Hyvin menee.
  • Paikalla oloa ei vielä harjoiteltu Mooren kanssa. Eikä noutoa.

Nono

  • Nonon kanssa paikalla olo harjoituksia. Pysyy tosi nätisti kun on maassa. Peruutan pari askelta. Palkka jalkojen väliin. En hötkyile palkkaamisessa vaan lasken käden rauhallisesti alas.
  • Luoksetuloa niin, että jätän Nonon maahan ja kutsulla pysähdys eteen. Toimii tosi kivasti!

Ihan hyviä vinkkejä palkkaamisesta. Turha hosuminen pois ja käsien kurotukset. Malttia.

Sain sitten kokeilla iiison koiran ohjattavuutta (iso sileäkarvainen noutaja (?), nuori ja vauhdikas, ikä 8 kk.). Koitin saada kaverin seuraaman häiriötekijöiden kanssa ja istumaan perusasentoon. Vauhdikas ja pomppiva kaveri, meni kuitenkin hetkittäin hyvällä kontaktilla ja tosi nätisti. Perusasentokin oikein hyvä. Seuraamisessa käänsi jonkin verran eteen ja Mooren tavoin oli kovin hämmentynyt, että kuka kumma minua ohjaa. Isäntää tuli ikävä ja haki kovasti katseella, että missä isäntä on ja mikä ihme musta otus isännällä on…

Kivat treenit taas.  

Niin, ja kuultiin samalla, että ollaan mukana kerhon mejäkokeessakin! Kolme varmaa koetta on siis ainakin tänä kesänä!!

Kiitos Ellu vaavi onnitteluista!

26.4.2009 Agiliitoa takapihalla Roosan kanssa…

Tyttäreni Roosa innostui taas ilmojen lämmittyä piha-agilitystä. Hauskan näköistä menoa. ”Putki” alkuun vähän kummastutti…

Nono ottaa tarkasti…

Moore esteellä..

Nonon hieno ylitys

Ai, tuonneko pitäisi mennä? 

25.4.2009 Katso jälkiä, sanoi Puh. Kahden seuraan on liittynyt kolmas…

Saanko esitellä…

TARITA`S GINGERBREAD GUY

eli työnimenä Pipari. Meidän tuleva vaavi!

24.4.2009 Ei kuulosta kovin järkevältä, sanoi Kani. Ei, sanoi Puh nöyrästi. Ei kuulostakaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuulosti aivan järkevältä…

Frieda

Meidän oli tarkoitus matkata tänään Turkuun päin katsomaan/hakemaan Friedaa, pikku Friidua josta piti tulla meidän ensimmäinen palveluskoiramme. Frieda tuntui kovasti meidän koiralta kuvien ja kasvattajan kertomuksen perusteella. Siellä se nyt elelee koirien ja vuohien kaverina toistaiseksi vailla omaa kotia. Friedan rotu on pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira ja kuten nimestä voi päätellä, tyttöhän se on. Päätös jättää juuri tuo Frieda hakematta oli vaikea koko perheelle.

Mutta…ajankohta kolmannelle koiralle kiireisempään aikaan tuntui vaan niin huonolta. Pikkuinen kun tarvitsee paljon yhteistä aikaa ja kevään koiramainen tapahtumakalenteri on alkanut kuitenkin mukavasti täyttyä…

Tulossa siis pian…

Moorella ensimmäinen koiranäyttely 2.5 ja ensimmäinen mejäkoe jo 10.5 Vesangalla! Kerrankin lappunen jossa kutsu kokeeseen, suora ohjeistus päivien kulusta ja aikataulut. Mejäkokeet ovat yleensa aina kaksi päiväiset. Ekana päivänä tehdään jäljet ja toisena ajetaan ne. Odotan innolla tuota kisaa. Samalla viikolla on onneksi mäykkyjen kaksipäiväiset yhteisharjoitukset joten saadaan hyvä (toivottavasti) harjoitus alle. Hienoa!

Näyttelyyn valmistautumassa…

Moore kävi eilen näyttelytrimmissä Sannan luona ja valmistautuu nyt sitten ensimmäiseen näyttelyynsä lenkkimakkaroita ym. herkkuja syöden ja laiskotellen. Moore on ehkä hiukan lihonut kun on ollut kuukauden päivät armottomalla lihotuskuurilla. Ei se silti mikään jytky ole.

Oikeestaan on jotenkin aika noloa viedä se heti näyttelyn jälkeen Mäykkyjen yhteisiin mejäharjoituksiin kun se on noin viimeisen päälle sliipattu…Onneksi sillä on jo siellä piireissä vähän mejäuskottavuutta. 

Samalla reissulla kävimme Sannan koiran Lolan ”pentunäyttelyssä” ihastelemassa kahta neliviikkoista westipentua. Aivan iiihania pulleita pötkylöitä! No, se vierailu ei ainakaan pentukuumetta yhtään helpottanut. Nyt pitäisi pysyä kaukana kaikista alle puoli vuotiaista pennuista….huokaus…voi Frieda. 

20.4.2009 Tokotreenit maanantaisin…

Toko siirtyi kesäaikaan ja harjoitukset ovat nyt maanantai-iltana.

Harjoittelimme luoksepäästävyyttä, maahanmenoa paikalta ja liikkeestä, paikallaoloa, luoksetuloa vapaana, seuraamista ja kontaktista palkkaamista.

Moore

  • Se ei rähissyt kenellekään!!!! Tää on upeeta! 
  • Luoksepäästävä…
  • Perusasento ihan hyvä, tosin ei keskittynyt ollenkaan niin hyvin kuin kotitreeneissä.
  • Istuu nätisti.
  • Käsimerkillä maahanmenoa. Meni kerran tosi hienosti ja hirmu kehut. Toiste ei mennyt vaikka selvästi halusi kovasti herkun. Maa oli sorainen joka luullakseni vaikutti. (Kotona ei ongelmia kun alla on villamatto…)

Tässä kohtaa Moore vaihtui isännälle. Lähtivät yhdessä haeskelemaan alueella olevaa geokätköä… jatkettiin Nonon kanssa.

Nono

  • Paikallaolo pysyy paremmin kuin koskaan kun Nono on makuulla. Puoli askelta Nonosta pois päin joten ihan hiljaa edetään. Palkka jalkojen väliin toimii niin Nono ei nouse. Vaatii pirunmoista nopeutta jotta ehdin oikeassa kohtaa palkata ja vapauttaa koiran. Tässä on edistystä paljon. Istuminen paikallaolossa on selvästi vaikeampaa kun maassaoleminen. Teputtelua eikä hiissausta minuun päin ei nyt siis ollut. Hyvä!
  • Seuraamisessa Nono kääntää liikaa eteen ja Nonon yleensä erittäin hyvä katsekontakti ei oikein pysy. Kontaktista palkka. Isännän kanssa Nono meni viime treeneissä selvästi paremmin tässä.
  • Luoksetulo vapaana: todella vauhdikas, iloinen ja hyvä! 
  • Perusasento hyvä ja Nono pysyy siinä paremmin kuin aiemmin ja taas tarkkana, että ehdin vapauttaa ennekö Nono liikkuu. Tämä toimi tänään. Hyvä!
  • Istu-maahan harjoittelua Nonon kanssa. Toimii hyvin.

Nonolla vähän tullut ”komentamista” liikkeiden välillä. Turhautuu jos mitään ei tapahdu vaikka tehdään paljon myös välillä.

Mukavat treenit vaikka posket hieman varmaan punoittikin muustakin kun kylmyydestä kun isäntä Mooren kanssa kentän reunalla etsi geokätköä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja mitä kummallisimmissa asennoissa… ja löysikin sen lopulta. 

19.4.2009 Jyväskylän westielenkillä.

Pitkästä aikaa mukana westielenkillä. Kymmenen koiraa mukana, joista yhdeksän westiä ja Moore. Seitsemän narttua joten pojilla oli iiihanaa.. 

Jyväskylän westieporukkaa ja Moore

 

Lenkin varrelta…

 

…westitytöt ihmettelemässä ”värivirheellistä”.  

18.4.2009 Mejäkokeet ja yhteistä harjoittelua K-S Mäyräkoirakerhon kanssa.

Hyvät vai huonot uutiset ensin…aloitetaan huonoista.

Meidän kuuluisi olla nyt siellä ”Nakkilan kirkon vaiheilla” ensimmäisessä mejäkokeessa…  . Mejäkokeet, joihin olemme ilmoittautuneet vastaukset ovat olleet toistaiseksi kielteisiä yhtä lukuunottamatta. ”Ei koepaikkaa,” ”Valitettavasti teille ei ole koepaikkaa”, ”Ette ole edes varapaikalla”…

Nakkila, Kauhajoki, Pyhtää… ei pääsyä.

Jupisinkin isännälle, että taidan kirjoittaa ilmoittautumislomakkeisiin roduksi Skotlantilainen mäyräkoira.

Toisaalta… Moore on tottunut, että metsässä on vielä aika paljon lunta ja maa on täällä Jyvässeudulla jäässä. Nakkilassa Moore olisi päässyt sulaan metsään ensi kertaa syksyn jälkeen, joten kokeesta olisi voinut tulla hyvin mielenkiintoinen. Kevään kokeet kun ovat tunnetusti juuri ne vaikeimmat. Harmi silti…olisi ollut aivan mahtavaa päästä mukaan.

Sitten ne hyvät uutiset.

Keski-Suomen Mäyräkoirakerhosta tuli tieto, että heidän mejäkokeeseen todennäköisesti pääsemme mukaan! Olemme ”sekarotuisissa” toisena odottelemassa paikkaa. Kuulemma hyvät mahdollisuudet on. Koe on 7.6.

Mäykkykerho pyysi myös meidät mukaan yhteiseen harjoittelurinkiin johon valitaan kuusi koirakkoa. Päästään ajamaan vieraan tekemää jälkeä ja harjoittelmaan yhdessä kokeita varten. Ekat harjoitukset mäykkykerhon kanssa on viikolla 19.! Viime syksynä olimme Mäykkyjen treeneissä ja se oli todella mukavaa. Kiva päästä taas mukaan! 

Nakkilassa mejäkausi avattu…kuva meidän metsälenkiltä tänään…

13.4.2009 Hyvää matkaa mustaterrieri…

Eilen löysimme Majasaaresta mustaterrierin. Otimme sen kotiimme, koska arvelimme, että jäidenlähdön jälkeen se jäisi pitkäksi aikaa saarelle vangiksi. Ihmettelimme sitä sitten yhdessä kotona sukulaisten kanssa. Mustaterrieri vietti yönsä akvaarion päällä lähellä omia terriereitämme. Taisi pitää lämpimästä paikasta kylmien öiden jälkeen. Aamulla mietimme minne veisimme sen. Päätimme viedä sen mahdollisimman vilkkaan paikan varrelle ajatuksena, että joku ottaisi sen mukaansa ja tarjoaisi sille uuden paikan. Muuramen Shell tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja sinnehän me sitten lähdettiin… Valitettavasti mustaterrieri kuitenkin lopulta päätyi sillan alle…

Jätimme mustaterrierin. Hyvää matkaa mustaterrieri, me tuskin tapaamme enää.

Niin…kyseessä on siis geokätköilyyn liittyvä travel bug eli esine joka matkaa maailmalla geokätköstä toiseen. Mustaterrieri on lähtenyt Puolasta, seikkaillut mm. Saksassa ja monien mutkien kautta tullut tänne Pohjolaan ja ollut kätkettynä Majasaareen, josta me sitten laitoimme sen taas eteenpäin. Geokätkeily ei liity mitenkään koiraharrastajiin joten tuo meidän lenkin varrelle piilotettu mustaterrieri-teema kolahti sen verran, että kas kummaa annoimme kyydin terrierille. Kyseessä oli laattakoru, rotuna siis venäjän mustaterrieri.

Ja sitten ihan muuta…

Jokaisen terrierin elämään tulisi minun mielestä kuulua ainakin jossain määrin kunnon myyrä/hiirijahtia. Nono ja Moore käyvät suhteellisen säännöllisesti pellolla joka on täynnä myyrien koloja. Pojat kaivavat ja tonkivat, syöksähtelevät ja haistelevat. Porkkanahännät kiihtymyksestä täristen. Voi, että miten ne tykkää! Saalista pojat eivät ole ainakaan vielä saaneet joka varsinkin minusta tuntuu erityisen mukavalta ja tärkeältä.

Kyllä terrieri on pellolla ehdottomasti omimmassa elementissään….

Porkkanahännät väpättää…

…missä ne myyrät ovat?

Täällä niitä on…

 ..hei, sinä siellä…

…tää on jännää.

Nono ja Moore myyrien valtakunnassa.

12.4.2009 ”Jääkausi” päätetty tänään…

Vielä kerran Majasaari ympäri…

Pojat suuntaa järvenselälle…

…kaislikossa suhisee, ranta lähestyy…

…Nono saaren valtiaana…

…toiveena nami…

…saaren rannalla.

11.4.2009 Luokkahuone,  jossa vain lepakot enää majailevat…

Kevään tulo on hidastunut. Eilen satoi 10 senttiä lunta sotkien tieliikennettä Jyvässeudulla. Moore ”paakkuuntui” lumesta niin pahasti, että aiottu metsälenkki jäi eilen väliin. Ennustuksista huolimatta, tämäkin päivä oli kolea ja pilvinen.

Myönnän pelkääväni heikkoja jäitä. Jäänaskalit kaulassa isännän perässä, hänen jälkiään seuraten, suuntasimme jäälle. Voi vinde miten ihanaa oli kulkea taas jäällä! Ollaan liikuttu metsässä väliin ja siellä on vielä aika paljon lunta ja sohjoa.

Kiersimme jo perinteisesti saaren, jonka jälkeen suuntasimme etsimään geokätköä, paikkaan nimeltä Naukula. Lenkille tuli pituutta kaikkiaan 11 kilometriä.

Otsikkona oleva vinkki ja GPS koordinaatit johdattivat meidät vanhaan hylättyyn rakennukseen, varsinaiseen kummitustaloon. Etsinnät rakenuksessa alkoivat ja Nono ja Moore ottivat tilaisuudesta kaiken taas irti. Pojat kiipeilivät pöydillä, hyppivät penkeillä ja tutkivat jännittyneinä hylätyn talon nurkkia. Kätkö löytyi pienten pähkäilyjen jälkeen. Sitten vaan jäitä pitkin kotiin…

8.4.2009  Hyvää Pääsiäistä!

6.4.2009 Olkkaritokoa  

Kun ulkona on niiiin masentavan märkä ilma, teimme vähän kotitreenejä tokossa. Harjoittelin perusasentoa, istumista ja maahanmenoa kummankin koiran kanssa.

Pakko sanoa tässä vaiheessa, että jos pitäisi kisata tokossa, (ei kuulu siis suunnitelmiin) ehdottomasti kisakoira olisi Moore. Tätä en olisi ikinä uskonut sanovani kun tokoa aloittelimme kummankin koiran kanssa. Moore ei koskaan hösellä samoin kuin Nono vaan istuu kun tatti perusasennossa ja odottaa vapautuskäskyä. Sen minkä se oppii, se tekee eleettömän varmasti. Aivan ihanan rauhallinen opetustilanteessa ja tämmöinen hitaampikin ohjaaja pysyy hyvin mukana. Nono on ihan jees ja hirmuisen yritteliäs mutta niin nopea ja vilkas, että oikea-aikainen palkkaaminen on hirveän vaikeaa ja Nono vaatii ohjaajalta paljon enemmän. Vika ei siis missään tapauksessa Nonossa. Moorea vaan on helpompi minun opettaa. Ja kaiken lisäksi se vielä oppii!!! 

Nonon hyvä perusasento

Mooren perusasento skottityyliin

Istu-maahan harjoittelua käsimerkein… Moore tarkkana.

5.4.2009 Tokotreenit ja vähän tulevaa…

Harjoittelimme tänään hyvää hihnakäyttäytymistä, kohtaamistilanteita, perusasentoa, istu-maahan käskyjä ja kaukokäskyjä. Isännällä Nono osan aikaa ja minulla Moore.

Moore

  • Helposti kuumenee kohtaamistilanteissa, parannusta kuitenkin tapahtunut huomattavasti siihen kuin aloitettiin, joten lisää treeniä vaan tähän. Seuratessa saa hetkittäin ihan hyvän kontaktin, joka tosin ei pysy yllä pitkään.
  • Muiden koirien ohittaessa, pysyy hyvin kontaktissa eikä häiriinny vierestä kulkevista. Katsekontakti parantunut tässä huomattavasti.
  • Perusasento hyvä, tulee vierelle ja pysyy 2 s., 4 s….vapautus.
  • Istuu nätisti. Koittaa tosin fuskata välillä. Karvat hämää onko peppu kunnolla maassa vai ei. Tarkkuutta palkitsemisessa.
  • Kaukokäskyt ei meillä vielä toimi. Ei olla harjoiteltu.

Nono

  • Nonon hihnakäyttäytyminen on hyvää ja kontakti säilyy. Ei ongelmia kohtaamisissa.
  • Istu maahan käsky toimii. Nono on kuitenkin liian kaukana. Yritettiin saada lähemmäksi käsiohjauksella ilman käskysanoja. Tämä on vaikeaa Nonon kanssa. Nono säätelee välimatkaa minuun ja peruuttelee aika omavaltaisesti eli on liikkeessä usein liian kaukana tai vastaavasti liian lähellä.
  • Perusasento ihan ok mutta ei pysy. Kiertää mielellään eteen.
  • Nonolla hurjan hyvä kontakti ohjaajaan vaikka häirötekijöitä ympärillä. Seuraa tosi nätisti. Mukavan näköistä oli seurata isännän ja Nonon menoa. 
  • Kaukokäskyjä ei vielä Nononkaan kanssa…

Mukavat treenit taas ja kivaa oli!

Moore on nyt sitten ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä eli Äänekoskelle mennään 2.5!

Mejäkokeisiin on haettu ja tänään aamulla tuli ensimmäinen vastaus eli tekstiviesti, että ”Teille ei ole koepaikkaa Nakkilassa”.  Toivotaan, että joku hakemus kuitenkin tärppää…

Tuosta viestistä sisuuntuneena väsättiin taas lisää hakemuksia vetämään. 

2.4.2009 Geokätköilyä koirien kanssa… 

Isäntä on innostunut geokätköilystä uuden GPS-laitteen myötä. Alkuun en itse oikein päässyt ”jyvälle” lajin hauskuudesta mutta pakko myöntää, että olen asialle pikkuhiljaa lämmennyt. Se on hauska aikuisten aarteen etsintäleikki jossa saa liikkua luonnossa GPS koordinaattien avulla kätköä etsien.

Nonosta ja Mooresta se on oikein superkivaa kun isäntä ja joo.., myös emäntä, tutkivat kallioiden koloja jotakin etsien. Pojat tekevät hirmuisella innolla oman osuutensa ja tutkivat tarkoin kaikki kiven kolot ym. mahdolliset kätköpaikat.

Tänään löydettiin toinen geokätkö, tällä kertaa Muuratsalon Paljaspäältä ja olihan se aika hienoa!  

29.3.2009 Nonon kanssa tokossa, Moore näyttelyyn toukokuussa?

Harjoiteltiin Nonon kanssa erilaisia kontaktiharjoituksia häiriötekijöiden kanssa ja luoksepäästävyyttä. Moore oli kotona koska oli märkä ilma. Moorella trimmaus iltapäivällä, joten sitä ei ole hyvä kastella.

  • Katseesta palkka. Hyvä kontakti. Tuijottaa tiiviisti.
  • Perusasento pysyy pidempään.  2 s. > palkka, 4 s. > palkka…vapautus
  • Istu, palkka ja vapautus harjoituksia monta. Toimii…
  • Seuraaminen sujuu, kontakti aika hyvä, vaikka pujotellaan muita koirakoita.
  • Kontakti pysyy vaikka kouluttaja tulee ”häiritsemään”.
  • Suhtautuu pidättyväisesti vieraaseen mutta antaa katsoa hampaat.

Ihan hyvältä tuntui Nonon meno. Varsinkin noissa kontaktiharjoituksissa oli paljon parannusta edellisiin kertoihin nimenomaan tuossa keskittymisessä. Nono malttoi tänään paremmin. ”Mooremaisia” piirteitä Nonossa yllättävän paljon, mitä tuohon tunteiden kuumenemiseen tulee. Olisiko syynä sitten Mooren poissaolo?  

Mooren näyttelydebyytti lähenee ehkä sittenkin. Juupas, eipäs -leikki taitaa kallistua tuohon, että täytetyt ilmoittautumispaperit menee viimeinkin postiin. Vielä muutama päivä harkinta-aikaa.

Moore on yhä sporttiskotti; lihaksikas ja hoikka. Tarvittavaa skottimaista massaa ei siitä löydy. Mejää varten tarvitaan siis vähintään H, jota nyt siis lähdetään hakemaan. Mejässä kun voittajaluokassa ei voi kilpailla ilman tarvittavaa näyttelytulosta.

No joo, onhan tuossa Mooressa jotain kummaa Charmia, joka mätsäreissä tuntuu purevan.  Oikeat näytelmät ovat sitten täysin toinen juttu. Tavoitteet ei siis kovin korkealla mutta menköön nyt kuitenkin…eli pistän laput vetämään.

28.3.2009 Tyttäreni sanoin… ”Ne ovat palanneet kotiin..”

Varmoja kevään merkkejä tänään jäälenkillä.  Joutsenet ovat palanneet…

25.3.2009 Mukavaa kevättä kaikille!  

Eilen ja tänään kierretty Majasaari.  Ajatuksena joka päivä, että ”jääkausi” päättyy pian ja vielä kun voi niin pitää mennä…

Nono ja Moore on välillä jätetty kotiin jotta palautuvat pitkistä retkistä vaikkakin hienosti terrierit jaksavat kulkea lähes kymmenen kilometrin päivälenkkejä. Varsinkin tuo skotti on hirmuisen sisukas. Kotona koirat sitten vaan nukkuvat, eikä niiden olemassaoloa juuri huomaa.

Kevät on ollut kaikkiaan todella hieno. Päijänteen jäät ovat tarjonneet loistavat lenkkimahdollisuudet ja valokuviakin on tullut otettua useita tuhansia…

Tuttu näky lenkin jälkeen…

24.3.2009 Katso jälkiä, sanoi Puh. Kahden seuraan on liittynyt kolmas…

Olen sairastunut koirakuumeeseen. Nyt se on sitten sanottu…

Lääkkeeksi toivon sateista ja märkää loppu kevättä; hiekkaa lattioilla, mustia tassunjälkiä vaalealla sohvalla ja märältä haisevia koiria sängyn vierelle…ja miksei myös sänkyyn…eikä enää vierailuja holsku-sivuilla.

Tauti on saanut  todennäköisesti alkunsa kauniiden kevätpäivien johdosta. Ehkä jonkinmoinen auringonpistos kyseessä. Menee ohi…meneehän?

22.3.2009 Aurinkoa, aurinkoa..!  

Eilen ja tänään ollaan oltu useita tunteja jäällä.  Aamulla n. -6 pakkasta ja hanki kantaa ja jäällä voi kulkea missä vaan….

Aivan uskomattoman hieno ilma eilen ja tänään!

Tokotreenit jäi väliin ja pakkasimme aamulla reppuun puita ja makkaraa ja suuntasimme retkelle Majasaareen.

Aurinko lämmittää jo kovasti ja hyvältä maistui makkara, erityisesti koirista…

Pojat kirmaa keväthangilla

Nono kuuntelee jään ääniä…jään pauke vähän pelottaa…

…tämä kaveri ei niistä piittaa..

Nonon mielestä ehdottomasti lenkin kohokohta…makkaranpaisto.

19.3.2009 Hanki kantaa ja aurinko paistaa!  

Kevään kauneimpia päiviä! Aamulla – 8 pakkasta ja pilvetön taivas. Töiden jälkeen ei tarvinnut miettiä minne lähteä. Hankikanto mahdollisti koirien liikkumisen jäällä missä vaan ja olihan se menoa…

Meillä kaikilla oli niin mukavaa…

..aurinko jo lämmittää…

..hangella on ihana kelliä kun sinne ei uppoa! 

15.3.2009 Tokoilemassa

Luoksepäästävyyttä ja -tuloa, perusasentoa, istumista ja vapautusta harjoiteltiin tänään Mooren kanssa.

  • Antaa kivasti vieraan katsoa hampaat, suhtautuu uteliaasti vieraaseen.
  • ”Koirakujasta” välittämättä pyyhkäisi luokseni vapaana.
  • Vierelle-käsky toimii ihan mukavasti. Paranee harjoitus harjoitukselta.
  • Perusasento aika jees, nopea palkka ja vapautus…edistyy hyvin.

Treenit olisi voinut lopettaa ehkä vähän aiemmin Mooren kanssa.Turhaa hinkkaamista loppu. Muistetaan seuraavalla kerralla.

Nono ja isäntä harjoittelivat samoja juttuja. Nono tarvitsee vahvistusta ihan perusjuttuihin ja niitä täytyy vaan harjoitella kotona. Sotkee asioita ja oikeaaikainen palkkaus on Nonon kohdalla kaiken a ja o. Siis vaan lisää harjoittelua kummankin kanssa.  

Treenien jälkeen uni maittaa

14.3.2009 Jääkelit jatkuvat vielä…

Loppiaisen jälkeen on kuljettu lähes joka päivä jäällä. Iltojen valostuessa töiden jälkeen ehtii vielä hyvin kunnon jäälenkille.

Tämäkin päivä aloitettiin noin kahdeksan kilometrin lenkillä. Kevään eteneminen alkaa jo näkyä. Jäällä on paikoin vettä ja ne ihanat auratut leveät kävelybaanat ovat hävinneet ja osan matkaa saa tarpoa hangessa. Näyttää vähän siltä, että pian on aika palata taas metsiin lenkkeilemään.

Jokunen kuva tänään jäältä …

Tuttu parivaljakko Päijänteellä

Namin toivossa

Emäntä kameran takana kiinnostaa…

Nono Nöpönenä

12.3.2009 Sisätokoa olkkarissa…

Tänään harjoittelimme tokoa kotona. Perusasentoa ja istumista. Moore istui todella kauniissa perusasennossa ja suorastaan kerjäsi toistoja istu-opetuksessa! Nyt kun ympärillä ei ollut häiriötekijöitä Mooresta toko oli selvästi erittäin mukavaa! Enpä olisi heti arvannut…Mooren eduksi sanottakoon vielä sekin, että se on todella rauhallinen opetustilanteessa, malttaa kuunnella ja keskittyä ja toimii eleettömästi ja hyvin…Tuo otus se on yllätyksiä täynnä! 

Nono menee nätisti perusasentoon…mutta ei pysy siinä. Ei sitten millään. En tiedä miten nuo turhat kierrokset siitä saisi pois. Se on vähän tuommoinen höseltäjä.

Istu-käsky, kehu ja palkka harjoitusta monta kertaa Nonolle. Ihan ok.

Moore perusasennossa

11.3.2009  

Heh…. Tällainen ”hyvä” linkki löytyi… (mätsärin tulokset 1.3.).

http://www.jyvascorgit.alarmdog.net/

8.3.2009 Tokoa

Ennen treenejä Nono ja Moore saivat haistella taas kentän vapaana. Se on pojista erityisen mieluisaa. Saadaan mukava fiilis aloittaa treenit. 

Tällä kertaa harjoittelimme erilaisia häirötekijöitä ja niiden kanssa seuraamista, esteiden pujottelua (leluja, täysi ruokakippo ym.), toisten koirakoiden ohitusta, toisen koirakon tervehtimistä koirat vierellä, luoksepäästävyyttä…sekä perusjuttuja kuten istumista ja maahanmenoa.

Keväinen sää olikin houkutellut erityisen paljon väkeä treeneihin.  

Tällä kertaa ohjasin Moorea ja lopussa vaihdoin Nonoon kun Moore ei enää viitsinyt touhuta ja hyvään fiilikseen saatiin Mooren treenit lopetettua.

Moore: Alkuun otin Mooren kanssa ihan perusasentoharjoittelua. Ohjaus sivulle ja Moore nätisti perusasentoon. Palkkaus ja hirmukehut. En oikeesti pystynyt olemaan kokeilematta vielä kerran, vaikka olen luvannut itselleni olla ottamatta toistoja Mooren kanssa. Hyi minua…mutta hyvä perusasento löytyi jälleen. Jes!!!

Istu-käsky toimi hyvin ja katsekontakti on erittäin hyvä. Moore osaa siis ainakin tuon oikein hyvin.

Seuraaminen häiriötekijöiden kanssa tuotti vaikeuksia. (Vastaan tulee toisia koiria, jotka ensin ohittavat ja myöhemmin pysähtyvät vierelle, koirat perusasennossa ja omistajat tervehtivät toisiaan. ) Alkuun Moore kuumenee urosten kohdalla ja rähjää mutta loppua kohti Mooren käytös selvästi paranee. Lopulta iso lappariuros omistajineen tervehtii meitä ilman, että Moore rähisee vaan istuu nätisti perusasennossa vieressäni. Hyvä, hyvä Moore! Selvää edistymistä Mooren kohdalla on nähtävillä. Tosi hyvä tunne jäi treeneistä Mooren kanssa. Kouluttajakin oli sitä mieltä, että edistytty on. Tässä ois ihan supertuuletusten paikka! 

Mooren kanssa ei sitten enempää treenausta vaan kentällä oloa, joka sekin hyvää harjoittelua isossa porukassa.

Nono: Kun Mooren kanssa meni selvästi odotuksia paremmin, Nonon kanssa kaikki tuntui olevan vähän hukassa. Ihan ne tavalliset ”istu”  ja maahanmenotkin kaatuivat liikayrittämiseen ja taas tuohon ”tarjoan sinulle kaikki osaamani temput, valitse mieleisesi ja anna palkka tänne ja heti”- Nonon asenteeseen. Joo-o. Sehän kertoo tietysti vaan siitä, että osaaminen ei ole vielä vahvaa ja pitäisi harjoitella kuten kouluttaja sanoi tyyliin: maanantaina vaan ja ainoastaan istumista, keskiviikkona vaan ja ainoastaan maahanmenoa, eikä sotkea niitä vielä keskenään kun osaaminen ei ole Nonolla niin vahvaa. Nono helposti sotkee käskyt keskenään varsinkin treenien loppupuolella. Väsymystäkin varmasti jo tuossa vaiheessa. Aina se ei siis sotke käskyjä vaan toimii niiden mukaisesti, mutta välillä tuntuu, että mikään ei oikein toimi.

Täytyisi alkaa tehdä niitä kotiläksyjä ahkerasti.

Mukavaa kuitenkin oli treenata kevätauringon paisteessa ja kotiin tultua käväistiin isännän kanssa vielä jäälenkillä kun väsyneet pojat jäivät kotiin nukkumaan. Kiva päivä!

6.3.2009 Nonon uusi Menu…

Allergiatestin tulokset tulivat (luettavana Nono-sivulla) ja niiden pohjalta on ruokavalio laitettu nyt täysin uusiksi. Herkistyminen varastopunkille poisti kuivamuonan kokonaan ja viljatkin ovat vähän kyseenalaisia tuosta syystä. Hyvältä tuntui se, että tuttuja raaka-aineita jäi kuitenkin listalle esim. kana, naudanliha ja riisi.  

Harmi, että porkkana oli kiellettyjen listalla koska useimmat, muuten hyvin kelpaavat Neut sisältävät sitä. Lohiöljy, joka oli päivittäisessä käytössä, poistui välittömästi koska kala oli se eniten allergiaa aiheuttava.

Tieto siitä, mitä pitää välttää jotta esim. mahdollisesti jatkuvilta hiivatulehduksilta vältyttäisiin, on hyvä ja helpottava asia. Sen pohjalta laadittiin Nonolle uusi ruokavalio.

Nonon ruokavalio on nyt tämä:

  • KANA-KASVIS-PUHTI (PUHTI-pakastetäysravinnot, jossa lihat raakoina)
    Sis. Kana (myös luut), salaatti, omena, kesäkurpitsa, keräkaali, auringonkukkaöljy, kalkkunan maksa, kananmuna, parsakaali, pinaatti, merilevä, valkosipuli.
  • Naudanmahalaukku
  • Koirien naudanjauheliha
  • Kasvissoseet (jäävuorisalaatti, pinaatti, nokkonen…)
  • Mahdollisesti  muitakin lihoja vaihdellen (hirvi, hevonen?)
  • Oma puuro: sis. tattari-,ohra-, hirssisuurimoita, tummaa riisiä, valkosipulia, merisuolaa, naudanlihaa, vettä. (Varstopunkkeja viljoissa? Tätä harvemmin.. )
  • Muuta: kanan kaulat ja muut luut, viitamiinilisä Multidogs (tästä keskustelen vielä eläinlääkärin kanssa), Nutrolin rasvavalmiste ja edelleen B-vitamiinia ja mangnesiumia noihin jumeihin.

Moorella lähes samantapainen ruokavalio mutta pääruokana HeviNeu ja välillä vähän sitä sun tätä… 

Kiitos kaikille Teille, jotka olivat apuna auttamassa listan laadinnassa. 

Nono on aiemmin syönyt etupäässä kuivamuonaa, joten ruokavalion muutos on  suuri. Varovasti ollaan aloiteltu ja tuntuu, että erittäin hyvin esim. raakaruoka maistuu. Nono itse tuntuu olevan oikein tyytyväinen kuppinsa nykyiseen sisältöön!

1.3.2009 Moore Best In Show Jyväskylän mätsärissä!!

Moore meni ja valloitti tuomarit ja yleisön tänään Jyväskylän Match Showssa! Kaikki meni siis täysin nappiin, Moore oli hurmaava!  

Pikku koiria oli 38 ja isoja enemmän. Reippaasti toista sataa koiraa ja Moore näyttelyn kaunein…

Nono ja tyttäreni Roosa olivat kilpailemassa Lapsi ja koira -kisassa. Tällä kertaa ei sijoitusta mutta hyvin Roosa Nonon esitti. Ensimmäinen kerta kehässä.  

BIS-kehässä

 

Voittajan on helppo hymyillä…

Moore ihmettelee palkintojen paljoutta kotona…

Pakko myöntää…kaunis olet!

Lapsi ja Koira -kehässä;  Roosa ja Nono!  

25.2.2009 Lomalla!

Mikä loistava ulkoilupäivä! Kuvat kertokoon…

Kerjäystä…

Namia…

23.2.2009 Tarina maanantai…

Sohvalla istuessani katsomassa tv.tä, Moorelle on tullut tavaksi istahtaa eteeni ja ottaa horjumaton katsekontakti minuun. Varovainen tönäisy tassulla jalkaani ja tiivis tuijotus. Olen oppinut tuon tempun nopeasti. Mennään peräkanaa pakastimelle ja kaivetaan sieltä pari kolme kanankaulaa. Voi kun Moore näyttää onnelliselta. Moore on jotenkin niin pehmo nykyisin…

Jäällä, jossa edelleen päivittäin kävellään, liikkuu monenlaista kulkijaa ja kulkuneuvoa; hiihtäjiä, luistelijoita, sauvakävelijöitä ja ns. tavallisia kävelijöitä koirineen, riippuliitäjiä, autoilijoita, moottorikelkkailijoita, mönkijöillä ajajia ja erilaisia lumiauroja sekä viime kerralla viereemme laskeutui jopa lentokone!

Se mistä olen iloinen ja ylpeäkin, on se, miten hienosti koirat näihin erilaisiin juttuihin suhtautuvat ja miten hyvin erilaisissa tilanteissa toimivat.  No laskeutuva lentokone herätti koirissa kummastusta ja sitä tuijotettiin ihmeissään päät taivasta kohti ja vähän murahdeltiin. Moore ei myöskään ymmärrä riippuliitäjien moninaisia varusteita ja varjoja vaan murahtelee ja haukkuu niille ohimennen.

Hiihtäjät ja muut jäällä liikkujat ohitetaan tosi kivasti mukavalla kontaktiharjoituksella, jolla saan koirat pysymään koko ajan vierellä ilman, että niitä tarvitsee kytkeä. Nono on varmasti ollut paras opettaja tässä asiassa Moorelle hyvällä esimerkillä mutta…myös Moore on loistava! Nuo tokossa ongelmalliset asiat, toimivat jäällä ja vapaalla hyvin. Kontaktinotto ja luoksetulo ovat yhtä hyviä kuin Nonolla. Moore siis oikeasti osaa paljon enemmän kuin esim. tokokentällä haluaa tehdä.

Toinen asia josta olen hyvin tyytyväinen on, että olen oppinut ohjaajana yhden tärkeä seikan Nonon opettamisessa. Kiitos Hannan…(Nanan ja Kitin)teidän treeniblogista on paljon hyötyä. Koulutuksessa pitää edetä hyvin pienin askelin. Ensin perusasiat ja siitä pikku hiljaa eteenpäin pienissä osissa. Me ollaan harjoiteltu aiemmin näin: kaikkea vähän ja sinne päin. Paikallaolo harjoittelu aloitettu useasta metristä. Pohjatyö eli se tärkein, on ollut vähän niin ja näin. Eli nyt aloitetaan ihan perusasioista (perusasento ensimmäisenä kuntoon..) ja hiotaan ne ensin ja pidetään harjoittelussa mukana maltti. Ei mennä asioiden edelle eikä vaadita koiralta liikoja. Nono on hyvä mutta ohjaajana minulla on paljon opittavaa. Mukava tunne kun hoksaa jotain uutta. Ihan alussahan tässä vielä ollaan joten ei hätää. Onneksi minulla on pohjattoman kärsivällinen ja kiltti harjoituskappale Nono.  

Nono ja Moore trimmattiin tänään. Voi kun ovat pojat taas kauniin näköisiä. Kiitos Sanna! 

Koirat viettävät nyt hyvin ansaittuja palautumispäiviä kovasta kuntoilusta. Viidestä noin kahdeksaan kilometriä on päivittäin kuljettu. Moore on aika väsähtänyt kun raukka painaa aina täysillä eikä osaa säädellä vauhtia. Nonolla jonkin verran peitsaamista eli jumeja saattaa taas olla selässä. Lääkkeeksi pari päivää lepoa.

Moorelle muuten kelpaa tätä nykyä ruoka! Turkki on parantunut huomattavasti joten suunta on hyvä.

Huomenna otetaan vähän karvakorvista lomaa ja lähdetään sukuloimaan Valkealaan.

 Tämä lentävä häristin kummastutti kovasti koiria  

19.2.2009 Lomalle… 

Päivä töitä ja viikko lomaa koko porukalla. Toivotaan, että sää suosii myös meitä Keski-Suomalaisia lomailijoita ja mukavat ulkoilukelit jatkuvat…

15.2.2009 Tokoa…

Perusharjoituksia; seuraamista häirötekijöiden kanssa (toisia koiria tulee vastaan), käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pujottelua (kierretään leluja, toiset koirakot kulkevat vastaan), pysähdys ja sivulla oloa perusasennossa, seisomista, luoksepäästävyyttä, maahanmenoa, paikallaoloa, luoksetuloa, esineen noutoa osaaville…

Mukavat treenit, sai liikkua kovasti ja pysyi hyvin lämpimänä.  

Nono: Seuraaminen sujui hyvin. Hyvä katsekontakti eikä häiriintynyt ympärillä kulkevista ja vastaan tulevista muista koirakoista. Liikkeen pysähdyttyä perusasento tulee liikaa eteen, joten ”vierelle” käskyllä peruutus ja sivulle ohjaus. Luoksetulo hyvä. Paikalla olo vaikeaa, ei halua jäädä minusta puolta askelta kauemmaksi. Teputtelee edelleen kummallisesti. Maahanmeno hyvä. Seisominen liikkeen pysähdyttyä ei oikein toimi, Nono istuu. Nousee kuitenkin seisomaan. Esinettä ei nouda. Solmun kanssa leikkiessä terrieri tuli taas esiin hurjana ärinänä…

Ihan hyvä fiilis jäi. Nono keksittyi hyvin ja sitä ei muut koirat haittaa vaikka ympärillä pyörivät. Oikea-aikainen palkkaus sujui itseltänikin nyt paremmin kun oon oppinut tuon, että Nonon kanssa on oltava tosi nopee!

Moore: Mukana menossa mutta ei mainittavaa edistymistä tms. Moorella tunteet taas aika pinnassa…

Ennen treenejä kumpikin koira pääsi tutustumaan koulutuskenttään ja sen jännittäviin hajuihin vapaana. Moorekin innoissaan.  

14.2.2009 Hyvää Ystävänpäivää!  

Meidän lauma kuntoilee edelleen päivittäin…

…jäällä

Mooren luoksetuloa

Anna nami…

…Ai niin, näin se tulee!

Jääpuikot

9.2.2009  Ihan Kuutamolla…

  

8.2.2009 Tokotreenit

Koirat jaettiin kahteen ryhmään; ”jo vähän osaaviin” ja ”ei niin osaaviin.” Nonon kanssa oltiin ”jo vähän osaavissa”, vaikka tuo toinen ryhmä olisi meille oikeampi. Saman perheen koirat ovat eri ryhmissä.

Isäntä oli Mooren kartturina taas urheasti ja mikä olikaan ollessa kun Moorella oli ihan hyvä päivä. Mooren kanssa harjoiteltiin seuraamista, kontaktinottoa, luoksetuloa ym. perusjuttuja. Mooreen sai tänään kontaktin paremmin kuin joskus ja Moore oli muutenkin rauhallinen eikä niin stressaantuneen oloinen muista koirakoista. Toistoja ei otettu vaan palkkaus heti ja toinen liike. Tuo tuntuu toimivan Moorella. Moore edistyy…ehkä.

Nonolla sitä vastoin ei toiminut oikein mikään tänään. Harjoittelimme paikalla oloa ja seuraamista. Nono oli kummallisella teputtelupäällä ja liikkui koko ajan paikallaolossa hiissaamalla itseään lähemäksi minua tai jos itse menin Nonon eteen, se peruutti. Edes puolta askelta en voinut peruuttaa ilman, että Nono liikahti. Oikea-aikainen palkkaus oli jotenkin hirmu vaikeaa ja yritin aloittaa ihan perusjutuilla ja nopea palkka koska pienikin viive, niin Nono vaihtaa liikettä. Nono tarjoili kaikki mahdolliset liikkeet, käpälän nostoa myöten ja aina väärässä kohdassa. Yriteliäisyyttä ei puutu vaan sitä on selvästi liikaa. No joo, täytyy harjoitella vaan.

7.2.2009 Kuntotreenejä vetten päällä

Arki-iltoina on tullut tavaksi lähteä töiden jälkeen jäälle. Pimeällä jäällä, joskus kuutamon loisteessa, on mukava tunnelma ja pidetään isännän ja koirien kanssa kovasti näistä iltakävelyistä.

Tänään kierrettiin Majasaari ja käytiin Lehtisaaressakin. Tarkoitus oli lähteä sukuloimaan Kouvolaan mutta sen verran huono keli oli liikenteessä, että siirsimme menoa parempaan ajankohtaan. Lumituisku ei tuolla jäällä haitannut ja hyvää kuntoilua tuli kaikille lähes kymmenen kilometrin lenkillä. Osittain tarvottiin umpihangessa ja välillä mentiin, kaunis kiitos auraajille, leveätä luistelubaanaa jota vain jatkuu ja jatkuu.

Nono ja Moore ovat saaneet olla päivittäin vapaana ja juosta mielin määrin. Kunto taitaa olla koko porukalla hyvässä nousussa.  

2.2.2009 Nonolta otettiin allergiatesti

Nonon veriputkilot lähtee nyt sitten tarkempaan analyysiin tuonne rapakon taakse. Selvitetään mahdollinen allergisuus kun tuo hiiva aika ajoin putkahtelee. Noin kolmen neljän viikon kuluttua saadaan sitten tulokset ja toimitaan sen mukaan.

Moore oli myös mukana. Ravistelee päätään öisin välillä hyvin voimakkaasti ja kurkattiin siinä samalla korvat. Kunnossa ovat…onneksi. Eläinlääkäri kehui muuten Mooren takajalan lihaksia valtaviksi. 

1.2.2009 Tokoilemassa…

Aiheena herkuilla ja lelulla palkkaaminen. Mukaan otettiin omat lelut. Kovin toiveikas lähtöasetelma. Jospa Moorekin innostuu.

Mooren asenne tokoon: Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kouluttajakin kokeili motivoida Moorea vinkulelulla härnäämällä innostumaan kentällä muistakin kuin vieressä seisovasta colliesta. Moore, joka on aina tykännyt collieista, ei kiinnostunut edes lelusta. Moore vinkui ja vonkui. Teki selväksi, että tämä ei ole Mooren juttu. Kymmenen minuuttia ja Moore poistettiin kentältä häirtsemästä naapureiden suorituksia.  

Tiedänhän minä oikeasti, että skotti ei ole toko-koira eikä siitä sellaista tule koskaan, mutta ihan noita perusjuttuja olisi kiva harjoitella Moorenkin kanssa. Moore ei jaksa toistoja ja kaikesta näkee, että Mooresta toko on tosi tylsää. Vähän elättelin toiveita josko lelulla saisi Mooreen vähän intoa.

Aika haastavaa tuo skotin motivointi. Mooren mielestä asioita voi tehdä kerran mutta toista kertaa ei huvita ja tokossa kun toistoja riittää…

Nonon kanssa oli ihan kivaa. Harjoiteltiin oikea-aikaista palkkaamista, katsekontaktista palkitsemista, luoksepäästävyyttä ja muita perusjuttuja ja – asentoa. Nonolla oli mantteli päällä ja se selvästi vähän häiritsi. Tuota kun niin harvoin käytetään.

Nonosta kuoriutui oikea terrieri kun lelua heiteltiin ja revitettiin. Jopa murina oli todella ärhäkkää…Nono tykkää yli kaiken noista vinku- ym. leluista kun niitä on niin harvoin kotona tarjolla. Niistä kun tulee riitaa. Niin, Moorekin siis pitää niistä…kotona!  

31.1.2009 Pakkasen pauketta, kuurapartoja ja auringonlaskua…

Aamulla pakkasta – 19 astetta joten tavanomainen aamulenkki sai odottaa. Iltapäivällä pakkanen laski alle viidentoista ja käväistiin pieni lenkki jäällä koirien kanssa. Tässä tunnelmia lenkin varrelta.

Päijänteellä

Talvi pitää otettaan

Kuuraparta

Oma kotisaari

Auringonlaskua

Tarpeet voi tehdä tyylilläkin… 

Muuramen Riihivuori

29.1.2009 Jäälenkki Muurameen ja Nonon korva oireilee jälleen… 

Päivät pitenee ja työpäivän jälkeen on mukava nollata työasiat kunnon jäälenkillä. Koirat matkaan ja jäitä pitkin naapurikuntaan Muurameen (Matkaa reilu viisi kilometriä) vanhempieni luo kahville. Kiitos taas herkuista! 

Paluukyyti autossa isännän kyydillä. Isännän työmatka kun kulkee mukavasti vanhempieni vierestä.

Sitten huonompia uutisia.

Nonon korva oireilee jälleen. Punoittaa ja töhnää tulee. Käpälät ovat myös hyvin punaiset ja niitä nuollaan. Huokaus…Oma eläinlääkäri onneksi antoi jo aiemmin luvan itse lääkitä korvia tarpeen mukaan, kun kyseessä on kuitenkin aina tuo hiiva. Canofite tippakuuri on siis taas käytössä ja Malaseb-pesut alkavat tänään. Aika varattu eläinlääkärille maanantaille, jos selvittelisi tarkemmin mistä tuossa on kyse. Mahdollista atopiaa?

25.1.2009 Tokotreenit ja Jyvässeuden ensimmäinen skottikävely!

Toko alkoi talvitauon jälkeen taas tänään. Harjoittelimme erilaisia kontaktiharjoituksia.

Itse olin Nonon ohjaajana ja Moore keikkui kentällä isännän kanssa. Moore ei oikein ole innostunut tokosta…ei jaksa toistoja, eikä herkuillakaan motivaatiota harjoitteluun saada pysymään yllä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia Moore jaksaa keskittyä, mutta lopun aikaa Mooren mielenkiinto kohdistuu muuhun. Luoksetulo toimii ja Mooren harjoittelu etenee ”leppoisasti”. Hitaasti mutta varmasti.  

Sen sijaan Nono oli tänään loistava! Nonolla on aina ollut erittäin hyvä katsekontakti ja jokainen kontaktiharjoitus kentällä sujui hyvin. Perusasento on ollut vähän hakusessa kun Nono istuu aina liian paljon eteen eikä suoraan sivulle, kuten kuuluu. Tänään harjoittelimme Nonon kanssa perusasentoa. Sain hyvää ohjausta itselle, kuinka ohjaan koiran haluttuun asentoon. Nono ymmärsi hyvin, mitä siltä halutaan ja perusasento löytyi parilla harjoituksella. Seuraaminen, luoksetulo ja paikalla olokin meni hienosti ja hyvällä kontaktilla.

Nono oivaltaa hyvin nopeasti, mitä siltä haluan ja tekee joka tilanteessa parhaansa. Kunhan vaan itse opin ohjaamaan sitä vielä kunnolla.

Katsekontakti pysyi yllä lähes koko ajan eivätkä ympäristötekijät häiritse suorittamista. Ohjaajakin antoi meille kehuja. Mukavinta on kuitenkin se, että Nonosta näkyy yhdessä tekemisen ilo ja kova yritteliäisyys. Tosi hyvä fiilis…

Tokon jälkeen sitten suoraan Jyväskylään ensimmäiselle skottikävelylle!

Mitään suurta yleisöryntäystä tapahtumaan ei ollut, mutta erittäin mukavassa seurassa Jyväsjärveä kierrettiin! Kiitos Merjalle ja upealle Paavolle mahtavasta lenkkiseurasta!

Kun ollaan liikkeellä ”äijäporukalla” niin tunteet helposti kuumenee. Jopa aina niin rauhaa rakastava Nonokin päätti, että kun Moorea ei sovi komentaa niin ainakin tuota samannäköistä voi hiukan yrittää ohimennen rökittää. No, pojat on poikia!  

Jyvässeudun ensimmäinen skottikävely!

Mukana kaksi skottia ja valkoinen lenkkivahvistus  

 Paavo edellä, Moore seuraa takana

24.1.2009 Jäällä ja shoppailua

Jääkelit jatkuvat hyvinä. Aamulla Majasaari (seitsemän kilometriä) reippaasti ympäri.

Mooren kontaktinhaku ilman, että sitä kutsuu, on viime talvesta selvästi parantunut. Moore käy hakemassa kehut (väliin herkut) säännöllisin väliajoin ilman luoksetulokutsua. Vielä viime talvena Mooren meno jäällä oli aika touhottamista ja tuo ”epämääräinen musta möykky” pieneni pienemistään useiden satojen metrien päässä. Luoksetuloa saatiin hioa silloin vielä ihan kunnolla ja herkkuja kului. Hyvältä tuntuu nähdä, että jotain on oikeasti opittukin. Kummankin kanssa on nyt hyvä kulkea ja on tunne, että koirat ovat hyvin hallinnassa.

Kävimme ostamassa kummallekin koiralle matkailuautoon kuljetushäkit kokoa 63 X 48 X 58. Jatkossa pojat saavat matkustaa niissä. Ostimme myös uudet hihnat tokoon paremmin soveltuviksi. Huomenna talvitauko tokoharjoittelussa päättyy ja palataan innolla taas treenaamaan…niin, ja sieltä suunta sitten suoraan Jyvässeudun ensimmäiselle skottikävelylle!

22.1.2009 Suuntana mejäkokeet… 

Ensimmäiset ilmoittautumiset mejäkokeisiin laitettu tänään vetämään. Nakkila, Kauhajoki, Pyhtää, Nokia ym. Here we come!!  

Pidetään kovasti peukkuja, että tämä ”ei niin tavallinen” mejärotukin eli skotti pääsisi kisoihin nuuskuttamaan mäykkyjen ja noutajien ym. joukkoon.

17.1.2009  Tunnelmakuvia jäältä…

Käväistiin vanhempieni luona kahvilla naapurikunnassa Muuramessa. Jäätä pitkin matkaa reilu kymmenen kilometriä. Pakkasta noin -15 astetta. Kiitos kestityksestä!

Muuramen Riihivuoressa lumitykit työssä

Namitauolla

Muuramen joelta

Lumiturpa

Vanhempien rantapellolla myyriä etsimässä

12.1.2009 Nonon trimmausta kotosalla…

Pitkästä aikaa kaivoin trimmausvälineet esiin ja toin trimmipöydän ulkoterassilta sisälle. Nono pöydälle ja siistimään. Lopputulos ihan ok.

Olen käynyt westien trimmauskurssin mutta harvemmin innostun itse trimmaamaan. Kesällä enemmän kun voi takapihalla touhuta. Pitäisi vaan innostua useimmin.  

11.1.2009 Majasaarta ympäri!

Eilen ja tänään on lenkkeilty jäällä. Kumpanakin päivänä kierettiin Majasaari. Eilen aurinko paistoi, oli tyyntä ja ilma upea. Tänään pilvistä ja tuulta, varsinkin järvenselän ylityksessä. Tuli hetkittäin ihan naparetkeilijän olo, sen verran tuuli tuiversi.

Matkaa reitillä on seitsemän kilometriä, joten 14 kilometriä pojat ovat viikonloppuna kävelleet, tosin Moorelle voi lisätä useita kilometrejä eikä kävelystäkään Mooren kohdalla juuri voi puhua.  

Moore kun ottaa vapaudesta aina kaiken irti ja tekee paljon ”ylimääräistä” lenkkiä. Rannat tutkitaan tarkkaan ja aina mennään täysillä. Aikamoinen kiitäjä tuo on, kun vapaana saa spurtata. Nono on maltillisempi eikä kulje läheskään aina ”täysillä”. Rannat Nonokin kiertelee. Nonon nautinto on kelliä aina muutaman metrin välein. Kelliminen suoritetaan aina pitkään ja hartaasti. Mukavaa meillä kaikilla oli ja hienoa, että aurinkokin paistoi.  

Täältä minä tulen!

Musta kiitäjä

Yhteistä riemua

Matkalla kotiin…jo vähän väsyttääkin.

6.1.2009 ”Jääkausi” alkanut!  

Saarella kun asuu, hyvänä puolena on mm. se, että järvien jäätyessä lenkkimahdollisuudet lisääntyvät huimasti. Alkaa aina paljon odotettu ”jääkausi”. Koirille se tietää yhä enemmän vapautta ja lenkit suuntautuvat nyt enemmän lähisaariin ja niiden ympäristöön. Rantojen tutkiminen onkin koirista hyvin mieluisaa. Tänään korkattiin jääkausi alkaneeksi!

Täältä tullaan!!

 

Epämääräinen musta möykky rulettaa jälleen! 

1.1.2009 Hyvää Uutta vuotta 2009!  

Vuosi vaihtui ja uuden vuoden lupauskin tuli tehtyä.  

Toisin kun ennen, ennen kello kuutta ei rakettien pauketta kuulunut. Koirien kanssa lenkkeiltiin sitä ennen ja seuraavan kerran pojat halusivat ulos kymmeneltä seuraavana aamuna. Sisällä olivat tyytyväisiä, eikä ulkoa kuuluva pauke häirinnyt.

Vuosi tuokin tullessaan paljon mielenkiintoisia koiramaisia haasteita. Moorella edessä mahdollisesti ensimmäiset mejäkokeet… Tottelevaisuusharjoituksia jatketaan kummankin koiran osalta, tosin Nonoon keskityn tuossa lajissa jatkossa enemmän. Jospa saataisiin vielä nuo skottikävelytkin tänä vuonna pyörimään! Eli ihan innolla mennään uuteen vuoteen.  

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s