Kuulumiset 2008

27.12.2008 Retkeilemässä Muuratsalon Paljaspäällä!

Aurinko pilkahti tänään pitkästä aikaa. Kamera matkaan ja metsään… 

24.12.2008 Jouluaaton tunnelmissa…

Maa on puhtaan valkoinen ja kaunis. Meidän lauma suuntasi lumiseen metsään aattoaamuna kahdeksi tunniksi. Siellä jos missä, tuntui todellinen Joulun tunnelma.

Koiria työllisti illalla kotikulmilla kiertävät Joulupukit, jotka kulkusten kilistessä marssivat talosta toiseen. Pojat päätti, että niin kauan kaikki on hyvin kun ette tänne tulle. Pihavahdit ottivat homman hyvin tosissaan ja väsyneitä olivat kun viimeinkin uskoivat karkoittaneensa kaikki epämääräiset kulkijat. Muutama viipale kinkkua, kas meidän Moorekin ymmärtää kinkun päälle, ja sitten nukkumaan…tosin kun jääkaapin ovi aukeaa, pojat ovat taas hyvin hereillä. Jospa vielä palanen kinkkua.

Metsässä

Luoksetuloharjoitus

Tänne!

Epämääräinen musta möykky edellä… 

Ja palkitseminen

17.12.2008 Pitkä Joululoma häämöttää… 

Kuumetta emännällä tänään ja kaksi päivää sairaslomaa, jonka jälkeen alkaa sitten se varsinainen Joululoma! Seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen…Pitkä loma edessä. Laiskottelua ja löhöilyä. Voiko lomaa sen paremmin viettää?

Nyt vaan Joulua odottelemaan. Voi kun tuo Moorekin ymmärtäisi yhden Joulun sanoman, syödä hyvin…  Hoikka poika siitä taitaa tulla jäädäkseen. Koiranäyttelyt Mooren osalta ovat suuri kysymysmerkki. Massaa pitäisi skotin edes vähän saada, mutta ruoka ei vaan yhtään kiinnosta. Naudan mahalaukkukin, hyi. Jauheliha ja kanan kaulat kelpaavat. Ruoka vaan ei ole Mooren intohimo, ei sitä koskaan ole ollut. Syöminen on hyvin minimaalista kun Moore liikkuu erittäin paljon ja on muuten aktiivinen.

Nyt alkoi se ”sohvaperunakausi” kun kaikki kivat harrastukset ovat talvitauolla. Nyt lähinnä yritetään pitää kuntoa yllä pitkillä metsälenkeillä ja käytiinpä koirien kanssa taas pellolla myyräjahdissa. Saalista ei onneksi tälläkään kertaa, mutta mukavaa siellä näyttää koirilla olevan, myyrien koloja tutkiessa ja vapaudesta nauttien. Tarkoitus olisi, että kevään mahdollisissa mejäkokeissa olisi ainakin riittävä kunto…niin koiralla kuin tällä ohjaajallakin.

Meidän sohvaperunat

Nyt vaan ollaan ja lepäillään…

13.12.2008 Barffataanko pian meilläkin…?  

Niin paljon hyvää olen barffauksesta eli koiran raakaruokinnasta kuullut, että päätin kokeilla osittaista barffausta meidänkin koirien ruokavaliossa. Varmaa kuitenkin on, että kokonaan barffaukseen ei meillä siirrytä.

Koirien evääksi haettiin tänään naudan mahalaukkua ja -jauhelihaa sekä kanan kauloja. Moorehan on syönyt aina raakaa lihaa joten sen kummempaa totutteluvaihetta ei pidetä. Tähän mennessä koirien ruokavaliona on ollut HeviNeu ja kuivamuona, kotiruoka ja Yrjölän puuro. Nähtäväksi jää mitä sitten tykkää uudesta pöperöstä Maailman Nirsoin koira Moore.  

7.12.2008 Tottelevaisuusharjoituksissa…

Tänään suuntasimme isännän ja koirien kanssa harjoittelemaan tokoa. Isäntä sai päättää kumman koiran ottaa ohjattavaksi. Nono meni isännälle ja itse ohjasin Moorea.

Koirakot jaettiin kahteen ryhmään, niin ettei saman perheen koirat ole samassa ryhmässä.

Harjoittelimme erilaisia kontaktiharjoituksia, seuraamista ja luoksetuloa. Koira palkittiin kun otti itse ohjaajaan katsekontaktin. Mooren kontaktinotto olikin hyvin haastavaa. Suurimman osan aikaa Moore seuraili muita koiria ja emäntä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Kävelin vähän ja vaihdoin paikkaa, ei huomattavaa parannusta. Moore ei herkästi ota itse kontaktia mutta kutsuttaessa tekee sen ihan hienosti. Tosin keskittyminen ei ollut kovin intensiivistä.

Seuraaminen hihnassa, käännöksiä oikeaan ja vasempaan: vetää ja haistelee maata, pikaisesti vilkaisee emäntää ”seuraa” kutsun kuullessa. Kontakti ei pysy yllä. Ei istu kun pysähdyn. Paljon parannettavaa siis on. Tosin koirilla vie aikaa useampia kertoja sopeutua koulutuskenttään ja sen mielenkiintoisiin hajuihin. Seli, seli… 

Istuminen: Apua! Hävettää, ei toimi. Moore ei istu märkään eikä kylmään maahan. Nousee kerjäysasentoon. Tuo kyllä saa luvan muuttua ennen seuraavaa treeniä.

Luoksetulo vapaana: Menee hienosti. Hyvä Moore! Sen tuo Moore taitaa vaikka muita uroksia ympärillä.

Isännän arvio Nonosta:

Nonon päähuomio oli kentän väärässä päässä eli haki katseella minua…tuo mamman mussukka.

Kontaktinotto ei siis helppoa heilläkään. Pientä vinkumista ja kitinää kun emäntä niin kaukana. Valitettavan paljon oma läsnäolo kentän toisella puolella vaikeutti Nonon suoritusta.

Istuminen ja seuraaminen: Nono suoritui tehtävistä, mitään kovin innokasta toiminta ei ollut. Motivaatio ei oikein tahtonut pysyä yllä. Välillä ahneus voitti ja Nono meni hyvin.

Luoksetulo: Vilkaisu lähdössä emäntään ja sitten nätisti isännän luo.  Itse jännäsin vähän, että kurvaako Nono minun luo kentän toiselle puolelle mutta hienosti Nono isäntääkin tottelee.

Tuo luoksetulo sujuu hyvin kummaltakin koiralta ja siihen täytyy olla tyytyväinen.

Täytyy ottaa väliin vähän kotitreenejä, kun tokossa on nyt talvitauko tammikuun lopulle asti, jolloin taas jatketaan…  

2.12.2008 Nonolla korvakontrolli

Nono kävi lääkärissä korvakontrollissa. Korvassa oli jonkin verran eritettä mutta onneksi ei syvemmällä korvassa. Korva puhdistettiin ilman rauhoitusta. Korva näytti hyvin parantuneelta.  

Joku koiruli oli syönyt 150 grammaa maitosuklaata, ilmeisesti fazerin sinistä, ei kuulema hengenvaarallista, kun ei ollut tummaa suklaata. Lääkkeeksi hiiltä. Olkaahan varovaisia joulukalentereiden ym. suklaaherkkujen kanssa.  

30.11.2008 Mejä tauolla, ensimmäistä kertaa toko-harjoituksissa Muuramen Seudun Kennelkerhon kanssa!  

Tänään Nono ja Moore aloitti uuden lajin, tokon eli tottelevaisuusharjoitukset. Huomasimme vähän niin kuin vahingossa, olevamme mukana treenamassa tokoa, vaikka enemmän tarkoitus oli selvittää ensi kevään mejäasioita kerhon kohdalta, lähinnä siis tulevia mejäharjoituksia ja -kokeita. Kevät näyttääkin oikein hyvältä mejän kannalta. 

Tottelevaisuusharjoituksissa harjoiteltiin mm. luoksetuloa hihnassa ja vapaana, luoksetulosta istumista ja seisomista. Kumpikin koira käyttäytyi todella nätisti kentällä, jossa siis oli paljon koirakoita ja keskittyivätkin hyvin tehtäviin. Nono loisti hyvällä kontaktilla ja iloisella liikkumisella. Temput tuntuivat olevan Nonolle helppoja, tosin ohjaaja ei aina ollut ajantasalla miten ohjata koiraa mutta hyvää opetusta kouluttamiseen sain rutkasti.  Muut koirat eivät Nonon suorituksia häirinneet ja esim. luoksetulot vapaana sujuivat hyvin. Toko on selvästi Nonon laji.

Moorekin meni odotettua paremmin. Luoksetulo onkin Mooren bravuuri ja sen käskyn Moore on omaksunut todella vahvasti. Hieman arvelutti vapaana (hihna perässä) luoksetulon harjoittelu kentällä, jossa oli useita koiria mutta Mooren mielestä emännän kutsu ”Tänne” on aina sen verran mukava juttu, että Moore ei tuntunut huomaavankaan muita koiria. Sen sijaan istuminen märkään maahan ei oikein saanut kannatusta ja Moore mielummin nousi takajaloilleen. Koulutuskenttä hajuineen oli Mooresta erityisen kiinnostava ja tuota samaa kontaktia mikä Nonolla on ohjaajaan eli minuun, on Mooren kanssa selvästi hankalampi saada. Haastetta siis riittää, mikä onkin se mukavin asia skotin kanssa touhutessa.  

Ilman minkäänlaista aiempaa treeniä aika tyytyväinen olen kumpaankin koiraan. Talvitauko tuossakin lajissa ensi viikon jälkeen mutta jos kovin pahasti eivät mejä ja toko mene päällekkäin, taidetaan tuota tokoa kuitenkin käydä treenamassa.  Sen verran mukava maku hommasta jäi…

23.11.2008 Moore 2-vuotta ja Jyväskylän KV koiranäyttely!

Jyväskylän KV koiranäyttely

Käytiin katsomassa westieitä ja skotteja Jyväskylässä. (Omat koirat kotona..)Näyttelyssä oli todella paljon koiria ja ihmismäärä oli niin suuri, että kulkeminen käytävillä oli lähes mahdotonta matelemista. Kun westiekehä sijaitsi täysin toisessa päässä näyttelyaluetta ja eri hallissa kuin missä skotit, kummankin rodun seuraaminen oli hankalaa. Aika kului ruuhkassa madellessa. Osittain seurasimme westiet ja skotit katsottiin kokonaan.

Skotit olivat vasta myöhään iltapäivällä ja hiukan kiireenoloista oli skottien arvostelu. Urosten avoluokassa ei tullut yhtään eriä ja todella tiukka oli muutenkin ruotsalaistuomarin linja. Onnea kovasti sijoittuneille! Mukava oli tavata skottiporukkaa taas pitkästä aikaa ja nähdä Paavo ja Aatu.  

Päivän hienoimmasta tuloksesta vastasi kuitenkin koiriemme trimmaaja Sanna westiekoiransa Lolan kanssa. VSP oli aivan superhieno tulos kun westieitä oli  kisassa kaikkiaan mukana 58!! Onnitelut vielä tätäkin kautta Sannalle ja Lolalle hyvin menneestä kisasta. Todella upeaa!

Ostimme skottikehän reunalta kolme kpl skottikalentereita. Moore poseraa parissa kuvassa ja muutenkin kalenteri on todella tyylikäs. Suuri kiitos siitä Skotlanninterrierikerholle!

Toivotaan, että kaikki ovat selvinneet turvallisesti kotiin. Hurja talvimyrsky Jyväskylässä.

20.11.2008 Ensi lumi tuli meille… 

Aamulla maa oli valkoinen. Lunta oli tullut yön aikana paljon. Kuvat puhukoon puolestaan…

19.11.2008 Nono, Moore ja Dog Brick!  

Kun tuo Joulukin lähestyy, niin tässä aika kiva joululahjavinkki. Dog Brick on Nina Ottossonin aktivointilelu, jossa tarkoituksena on pohtia kuinka herkut saadaan pois palikoiden alta; nenää, hampaita ja käpäiliä käyttäen. Alkuun voidaan jättää valkoiset välipalikat pois jolloin tehtävä on helpompi. Riittää kun kuonolla työntää tai vastaavasti käpälällä vetää ruskeat palikat sivuun. Tehtävää voi vaikeuttaa laittamalla valkoiset välipalikat, jolloin muut palikat eivät liiku, ennen kuin valkoiset otetaan välistä pois. Valkoisiin palikoihin voi laittaa narut, jolloin koira voi nykäistä ne pois tai vastaavasti pitää ne sellaisena, jolloin ne on vaikeampi saada pois. Dog Brick luokitellaan vaativaksi aktivointileluksi.

Moore ja Dog Brick: (valkoiset välipalikat poissa) Moore istahti palikoiden viereen pohtimaan. Ajatuksena ilmeisesti, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Istuvillaan siirteli hitaasi kuonoa käyttäen palikkaa eteenpäin. Sai herkun ja taas tuumailtiin. Kai lelussa jotain todella tärkeää on, koska Moore piti huolen ettei Nono saanut edes kurkistaa olohuoneeseen kun Moorella oli homma käynnissä. Moore siirteli palikat hitaasti ja huolellisesti kunnes tuli aika nostaa takamus maasta ja siirtyä pelilaudan toiselle puolelle, jotta myös sen puolen herkut tulisi löydettyä. Siinä vaiheessa Moore luovutti. Ei helkkari, täytyyhän herkkuja vähemmälläkin saada kun tällä tavalla minua nöryyttäen, näytti Moore tuumivan. Peli loppui siihen. Luovutusvoitto Nonolle.

Nono ja Dog Brick: (kaikki palikat paikalla) Nono iski peliin sellaisella apinan raivolla, että alta pois. Täytyy sanoa, että hyvät naurut tuli tuota hirmua katsoessa. Aina niin rauhallinen Nono. Nono iski hampaansa valkoisiin palikoihin ja kiskaisi ne kaaressa pois. Palikat lenteli ympäri lattiaa. Käytti käpäliä, hampaita, siirteli nenällä ja rempoi tassuilla kaikki herkut esiin. Teki vielä täydellisen tarkastuskierroksen ja aikaa meni noin minuutti.  

Arvovaltainen raati päätti: Nonolle peli 6-0.

Pelin jälkipuintia: Mielenkiintoinen tulos. Skotti on älykäs rotu mutta Nono selvästi Moorea ahneempi. Luulen, että Moore skottimaiseen tapaan ajatteli, että ei tää ole niin hauskaa kun herkut on noin hankalasti piilotettu. Kyllä noita herkkuja tässä perheessä vähemmälläkin työllä yleensä saa. Nonolla oli selvästi mielessä vain se yksi asia. Ruoka!! Herkkujen voimalla kun Nono nousisi varmaan vaikka männyn latvaan. 

Dog Brick

Helppoa kuin mikä!

Tulkaahan nyt sieltä namit..

19.11.2008 Moore rokotuksessa ja korva kipeä?  

Moore kävi saamassa 2-vuotisrokotteet. Synttärit siis lähestyy. Samalla tehtiin terveystarkastus ja katsottiin mm. korvat. Moore aristi oikeaa korvaa ja siitä otettiin näyte. Näytteessä ei kumminkaan ollut mitään poikkeavaa, mutta varmuuden vuoksi annettiin Canofite-tippakuuri.

15.11.2008 Vettä, vettä ja pimeää…

Päivittäin on sadellut ja ennen kuin työpäivän jälkeen pääsee koirien kanssa lenkille, on jo usein pimeää. Kunpa talvi ja lumi viimein tulisi tänne Keski-Suomeenkin…

On melkeinpä juhlaa päästä valoisan aikaan lenkille ja tänään aamulla suuntasimme parin tunnin metsälenkille. Koirat saivat olla vapaana ja olihan se ihmisillekin mukavampaa kuin märkiä ja kuraisia tien varsia kulkea.

Mukavaa oli katsella taas koirien iloa. Moore tapansa mukaan sinkoili sinne tänne sammalikossa ja ryteiköissä, haistellen kaikkia mahdollisia jälkiä. Nono tyylilleen uskollisena kulki meidän vierellä polulla. Jotta lenkistä saatiin kaikki mahdollinen irti, osan lenkkiä tarvoimme kaikkialla muualla paitsi polulla. Tuo tuntuu olevan erityisesti Mooren mieleen. Enpä olisi itse näkemättä uskonut, miten helposti tuo skotti vaikeakulkuisessakin maastossa liikkuu. Nono sai kunnon jumppaa jalalleen joutuessaan loikkimaan ryteiköissä ja nostelemaan jalkojaan. Hyvää kuntoilua meille jokaiselle. Ja niin hyvä olo lenkin jälkeen.

Ostin koirille tänään Nina Ottossonin Dog Brick aktivointilelun pimeiden iltojen ratoksi. Sen kaikkein haastavimman. Fiksuja kun ovat…  Saa nähdä miten koirat asiaan suhtautuvat. Tarkoituksena siinä on kaivella herkkuja palikoiden alta kuonoa ja käpäliä käyttäen.

11.11.2008 Nonon korva paranee vauhdilla… 

Tänään eläinlääkärillä Nonon korvan takia. Aika oli varattu auriflush-toimenpiteeseen eli nukutuksessa tehtävään korvien huuhteluun. Toimenpidettä ei tarvinnut tehdä koska korva näytti oikein hyvin parantuneelta. Hyvä juttu, varsinkin se ettei tarvinnut nukuttaa.  

Korvakontrolli vielä viikon päästä lääkityksen loputtua.

9.11.2008 Keski-Suomen Kaunein koira-kisan finalistit valittu. Nono ja Moore ei jatkoon   !

Yli tuhannesta (!) koirasta valitsi raati kymmenen ”kauneinta”, joita yleisö saa nyt äänestää. Eipä näkynyt meidän karvanaamoja kymmenen joukossa.

Nono ja allekirjoittanut sairastaa. Nono korvaa ja emännällä flunssa. Harmi, sillä olisi tehnyt mieli Jyväskylän westielenkille pitkästä aikaa.

Moorelta ja taustajoukoilta terveiset myös sisko Hanille! On aina hienoa kuulla sisarusten kuulumisia.  

7.11.2008 Nonolla hiivatulehdus korvassa  ja Otto!

Nonolla ärhäkkä hiivatulehdus vasemmassa korvassa. Canofite tippakuuri ja tiistaina uusi aika nukutuksessa tehtävään auriflush-toimenpiteeseen. Korvat puhdistetaan syvältä vedellä ja imulla, jotta lääkkeen vaikutus on mahdollisimman hyvä. Toivotaan, että lääke tepsii. Lääkäri arveli, että hiivan lisäksi olisi myös bakteeritulehdus, kun korva on niin turvonnut ja punainen.

Iloisia uutisia täytyy myös laittaa. Hyvän työkaverini piiitkä odotus vihdoin  palkittiin eilen ja perheeseen tuli dogo argentino Otto-poika. Hurmaavan näköinen kaveri, kuten kuvasta voi päätellä.

Dogo argentino Otto 

2.11.2008 Jälkitreeneissä Nono ja Moore 

Tänään lähti kumpikin koira jälkihommiin. Moorella siis 500 metrin jälki ja Nonolla 50 metrin jälki.

Syksyn kauneimpia ilmoja sattui tälle päivälle ja valitettavan paljon muuta väkeä koirineen oli myös metsään eksynyt…

Nonon jälki: 

Nonolla oli vaikea jälki koska oli vanhentunut liian kauan eli yön yli. Hyvin Nono alkumakauksen tutki ja kannustettuna lähtikin oikeaan suuntaan. Käytti sekä ilma- että maavainua. Välillä Nono kulki aika paljon jäljen sivussa mutta osan aikaa seurasi hyvin tarkasti jälkeä. Hitaasti Nono liikkui eikä yhtään pelokkaan oloisena kuin joskus aiemmin. Loppumakauksen käveli ohi mutta hienosti Nono kaikkiaan meni, ottaen huomioon harjoittelemattomuuden. Kunnon harjoituksilla Nonosta saisi varmasti ihan hyvän jäljestäjän. Pelko verta kohtaan on selvästi hävinnyt, mikä mahdollistaa paremmin harjoittelut. Hyvä Nono!

Mooren jälki:  

Jaa-a. Mooren kanssa meillä olikin mielenkiintoinen jäljestämissessio! Moore oli hyvin kiihtynyt ja innoissaan lähdössä. Tutki alkumakauksen ja lähti varmasti ja päättäväisesti eteenpäin. Kulki noin 150 metriä kuin juna jonka jälkeen kääntyi takaisin päin ja palasi melkein jäljen alkuun. Kolme coton de tulearia omistajineen tepasteli lähellä alkumakausta ja Moore ilmeisesti haistoi  koirat. Annoin napakan käskyn ”Jälki” koska selvästi Moore hukkasi jäljen eikä osannutkaan palata itsenäisesti takaisin. Moore jatkoi jäljestämistä tuttuun tyyliin ja sai taas keskittymisestä kiinni, kunnes Moore päättäväisesti otti toisen (väärän) suunnan ja oli selvästi jäljellä. Mutta ei meidän tekemällä! Vastaan tuli sinisiä nauhoja ja makauksen tapaisia merkkejä maastossa. Siinä selitys eiliselle koirien kokoontumiselle aukiolla kun lähdimme jäljen teosta. Samalla alueella harjoittelee siis muitakin.

Palautin Mooren ”omalle jäljelle” jota se ei olisi mielellään tehnyt. Katsoi minua sillä silmällä, että ”etkö sinä nyt piru vie usko, että tänne se jälki menee”. Omalle jäljelle päästyämme Moore jatkoi hyvin keskittyneesti huolimatta häiriötekijöistä, joita tämänpäiväinen jälki tarjosi siis yllin kyllin. Moore merkkasi makaukset ja kulki varman oloisena hyvin jälkeä seuraten aina kaadolle asti. Myös hakkuuaukion ylitys sujui hyvin vaikka sitä vähän jännäsin. Kaadolla odotti hirvensorkka. Valitettavasti viimeinen tuliainen mäykkykerholta.

Mooren työskentelyyn täytyy olla  tyytyväinen. Häiriötekijät sotkivat aika pahasti mutta Moore jaksoi koota itsensä hienosti ja keskittyä uudelleen pienten katkosten jälkeen. Hyvä Moore!

Tämän päivän jälkeen, emme enää mejätä tuolla alueella. On turhan vilkasta aluetta, vaikka muuten hyvää mejämaastoa onkin. Sen on vaan moni muukin näköjään havainnut.

Jäljestämisien jälkeen käytiin viellä mukavalla rennolla lenkillä ja mikäpä oli lenkkeilessä kun aurinkokin paistoi. Kamera alkaa kuulua jo vakiovarusteisiin metsässä liikuttaessa ja jokunen kuvakin tuli napsittua.

Nono lähdössä jäljelle

Valkoinen jäljestäjä työskentelee

Pois alta risut ja männynkävyt

Nono kaadolla

1.11.2008 Laukaisutestiin harjoittelemassa 

Tänään otettiin kumpikin koira mukaan ja suunnattiin ampumaradalle. Pienellä riskillä Nonokin siis mukaan, kun ei oikein raaskittu jättää kyydistä.

Tarkoitus oli tehdä mukava lenkki herkkuineen ja kuunnella samalla ampumista. Ajatuksena valmentaa Moorea tulevaan laukaisutestiin. Mukava lenkki meillä olikin, bongattiin jäätynteitä päivänkakkaroita ja pitkospuitakin oli matkan varrella. Ensilumikin oli jo satanut vähän pohjoisempaan Keski-Suomeen. Yhtään laukausta ei vaan kuulunut…joten siinä mielessä turha reissu. Täytyy soitella seuraavalla kerralla ennen lähtöä radalle, milloin siellä on vähän äksöniä?

Huomista varten tehtiin kummallekin koiralle jäljet. Nonolle 50 metriä pitkä suora jälki ja Moorelle 500 metriä pitkä, kahden makauksen jälki 90-asteen kulmilla. Mooren jälki loppuu vähän lyhyeen kun maasto kävi turhan vaikeaksi. Ennen loppukaatoa on aika iso hakkuuaukio jonka yli Mooren pitäisi mennä, saa nähdä kuinka herran käy.

Kokeillaan vielä Nonollakin verijälkeä vaikka ei ihan ihanteellinen tuo yön yli jälki olekaan aloittelevalle koiralle.

Jäljen teon jälkeen annan aina koirien nuuskia kädet joissa vielä veri tuoksuu. Moore nuolee käsiä pitkään ja hartaasti kun taas Nono katsoo minua silmiin ja näyttää kovasti huolestuneelta. Ettet sinä emäntä vain ole vahingoittunut, näyttää Nono tuumivan.

Pojat ja jäätyneitä päivänkakkaroita

25.10.2008 Jälkitreeneissä avoluokan jälki.

Eilen tehtiin Moorelle 900-metriä pitkä avoluokan jälki. Kaksi välimakausta ja niistä 90-asteen kulmat. Kaadolla odotti oikea hirvensorkka, joka saatiin tuliaisina Mäyräkoirakerhon mejäharjoituksista.   Toinen sorkka odottelee vielä pakkasessa myöhempää käyttöä.

Verta jäljelle meni 1,5 dl (!) ja jälki oli vanhentunut yön yli. Jälki oli tähän astisista pisin ja vaativin, ryteikköisine maastoineen ja risukkoineen. Ja verimäärä hyvin vähäinen.

Moorella kaikki sujui tänään erinomaisesti! Todella varmaa ja hyvää työskentelyä. Makaukset merkkasi erittäin hyvin, haki hyvin oikean suunnan ja korjasi itsenäisesti pienet mutkat. Kaatokäyttätyminen oli jälleen hyvää.

Mooren vauhti on hiljentynyt sitten ensimmäisten harjoituksien, johtuen siitä, että verimäärä on selvästi pienennetty, jolloin koira joutuu tekemään huolellisesti töitä ja vauhti hidastuu. Aika kuitenkin on hyvä ja riittää mainiosti esim. kokeessa, jossa aikaa 900-metrin jäljessä saa käyttää 45 minuuttia. Moore haki jäljen 20 minuutissa joten aikaa olisi jäänyt vielä vaikka pienille harharetkille.

Ei voi muuta kuin ihailla, tuon pienen tarmokkaan otuksen jäljestämistyöskentelyä narun päässä…

Moore jäljellä

Tarkkaa tutkimusta

Kaadolla tutkimassa hirvensorkkaa

Ylpeä jäljestäjä

20.10.-21.10. 2008 Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon kanssa mejäharjoituksissa… 

Ensimmäinen harjoituspäivä…

Seitsemän innokasta mejäharrastajaa saapui paikalle tekemään yhdessä mejäjälkiä. Porukka jaettiin ja parina vedettiin jäljet. Toinen merkkasi ja toinen veretti. Teimme avoimen luokan jälkiä sekä kaksi voittajaluokan jälkeä.

Itse pääsin tekemään kahta avoluokan jälkeä kokeneen konkarin kanssa. Onneksi. Sain toimia verestäjänä joka itselleni onkin se tutumpi juttu. Paljon jäljen tekoon liittyviin kysymyksiin tulikin selvyyttä. Kyselin paljon ja oli mukavaa kun kokenut pari antoi hyviä vinkkejä ja opastusta koko reitin ajan. Esim. Piilomerkintä on siis merkki, jota eteen päin kulkiessa ei näe. Se on esim. puun rungon takana oleva pieni merkkitarra, pyykkipoika tms. jota koiran ohjaaja ei ehdi näkemään koiran jäljestäessa, mutta opastaja voi halutessaan kurkata taakse päin ja nähdä merkit. Ovat nimensä mukaisesti siis piilossa koiran ohjaajalta mutta ei oppaalta.

Mieheni pääsi voittajaluokan jälkeä tekemään, joten sekin tieto saatiin perheeseen. Eli miten tehdään jäljelle katko.

Tunnelma oli leppoisa ja kaikkiin kysymyksiin tuli vastaus. Skotti rotuna herätti kovasti mielenkiintoa ja ihmetystä muissa harrastajissa. Muunlaisia terriereitä olivat harrastuksessa nähneet mutta ei kukaan vielä skottia. Oli sellaista ajatusta, että eikö se skotti ole todella itsepäinen. Mitäpä siihen muuta sanoa kun, että kyllä. Sitä se on… 

Kaunis kiitos mäykkyläsille jo tässä vaiheessa, että olemme päässeet mukaan hienoon ja mielenkiintoiseen toimintaan. Huomenna sitten Moore lähtee mukaan ja todella jännään paikkaan. Vieraan ihmisen tekemälle avoluokan jäljelle…

Ja vähän muuta:

Eilisestä vielä…Voi minua tyhmää …KAKSI koiraa meni jatkoon pikkukoirista eilisessä match showssa eikä yksi, kuten luulin…eli meitä oli Mooren kanssa vielä odotettu BIS kehään.. Me lähdettiin siis kotiin liian aikaisin…  .

Kiva kun Sanna olet löytänyt sivumme!!! Kiitos tsempityksestä ja Lolalle yhtä hyvää jatkoa kuin tähänkin asti..kyllä se kansainvälinen muotovaliokin vielä sieltä pamahtaa. 

Toinen harjoituspäivä…

Varsinainen syysmyrsky osui tietysti tälle päivälle. Vettä satoi lähes kaatamalla kun menimme metsään ja mietin, että mejäharrastajien täytyy olla ainakin vähän hulluja.  

Meitä ”hulluja” oli siis seitsemän ja mukana menossa kuusi koiraa. Neljä mäyristä, yksi kultainen noutaja ja yksi skotlanninterrieri… 

Jännitys oli ihan huipussaan kun nostin skotin unen lämpöisenä autosta kaatosateeseen. Hiljaa toivoin Moorelle onnea. Paineet edes jonkinmoisesta onnistumisesta olivat kovat. Luotan vahvasti Mooren osaamiseen, mutta tilanne oli Moorelle uusi, paikka vieras, vieraan tekemä jälki ja paljon muita ihmisiä mukana jäljellä, joten yhtään en osannut arvata kuinka Moore selviää.

Edelleen Moorea kummasteltiin ja katsottiin miltä se skotti oikein näyttää. Moore seistä tökötti ryhdikkäänä ja ylpeänä, kuinkas muuten..Kun jäljet oli jaettu, oli Mooren vuoro aloittaa avoluokan jälki.

Ilokseni sain ihka oikean mejätuomarin ja koulutuksen vetäjän Kari Mujeen tuomarikseni ja niin lähdimme kohti alkumakausta. Moore lähti innoissaan vetämään kun jälkinaru oli kiinnitetty ja oli taas mukavasti täpinöissään. Voi hitto, että minua jännitti. Pelkäsin, että Moore vaistoaa sen ja on itsekin epävarma työskennellessään. Jäljen purkaja tuli myös mukana, joten kaikkiaan meitä oli neljä ihmistä Mooren matkassa mieheni mukaan lukien.

Jälki oli osittain kangasmaastossa, sammalikossa ja erittäin riistarikkaassa maastossa, hirven jälkiä joka puolella. Reitillä oli mm. tienylitys jossa paljon  koiranjälkiä. Muodoltaan avoluokan jälki eli kaksi makausta joista 90-asteen kulmat ja kaadolla hirvensorkka. Moore otti alkuvainun. Haisteli hyvin alun ja lähti oikeaan suuntaan. Moore oli selvästi epävarmempi kuin omissa harjoituksissamme osan aikaa, seurasi jälkeä hyvin mutta jonkun kerran katsoi minua vähän kuin kysyen, teenkö oikein. En antanut apuja vaan katselin ohjeen mukaan muualle, jolloin Moore taas jatkoi itsenäisesti matkaa. Hieman iso porukka mukana oudoksutti Moorea, mutta silti jaksoi keskittyä tehtävään. Tien ylitys oli vaikea. Moore lähti tielle ja olisi varmaan jatkanutkin väärään suuntaan ilman ohjausta. Kari myöhemmin kertoi, että oikeassa kokeessa noin pahaa paikkaa ei tule. Hirvien käyttämä leveä tie, jossa paljon esim. tuoreita koiranjälkiä.

Tien ylityksen jälkeen Moore jatkoi jäljestämistä hienosti, merkkasi hyvin makaukset ja korjasi pienet mutkat itsenäisesti ja löysi hienosti kaadon. Siellä Moore kohtasi elämänsä ensimmäistä kertaa hirvensorkan. Haisteli, vähän maisteli ja nuuhki sitä pitkään ja hartaasti. Kari sanoi, että kaadon merkitsemisestä Moore olisi saanut täydet pisteet. Palaute Mooren työskentelystä oli: Erittäin hyvää jäljestämistä, hakee tarkasti jäljen päällä. Aika olisi riittänyt hyvin kokeessa. Kaadon merkkaaminen erinomaista, toinen makaus hyvin merkattu, toinen vähän huolimattomammin. Kokeessa tuolla osaamisella Kari Mujeen eli mejätuomarin mukaan olisi tullut avoimen luokan YKKÖS tulos… 

Hienointa oli, että tuomari oli erittäin postiviisesti yllättynyt skotin kyvystä jäljestää! Ei olisi kuulemma arvannut…  Sanoi, että tarkkaa ja huolellista työskentelyä. Ei mitään syytä olla osallistumatta kilpailuihin. Ei muuta kun kokeeseen….Jes!!!

Mooresta olen todella ylpeä, niin urheasti se tuolla sateessa työskenteli…Hieno, upea Moore!!

Olin itse mukana kahdella muullakin jäljellä. Toinen voittajaluokassa kilpailevalle mäyräkoiralle tehdyllä jäljellä ja yhdellä mäyräkoiran avojäljellä. Sain siis aitiopaikalta seurata voittajaluokan mäyriksen työskentelyä ja hienoa oli katsoa mäykky Nemon menoa. Wau! Ihana oli myös seurata 10-kuukautta vanhan pikkumäykyn työskentelyä.

Raahasin vesisateessa hirvensorkkaa kaadolle ja naureskelin itsekseni, miten mejäharrastajat ovat tosi erikoista sakkia… En tiedä kuinka monta kilometriä olen tänään kävellyt. Paljon, sen tiedän ja luulen ettei unta tarvitse illalla paljon odotella.

Aivan ihanat päivät takana mejäharrastuksessa vaikka ilma ei meitä suosinutkaan. Meidät Mooren kanssa otettiin hienosti vastaan, ennakkoluulotkin taisivat vähän skotista hävitä. Moore nautti rapsutteluista ja huomiosta sitten jäljen jälkeen.

Suuri kiitos kuuluu mäyräkoiraihmisille, etenkin Kari Mujeelle joka kärsivällisesti jaksoi vastailla tyhmiinkin kysymyksiin. Ei suuttunut, vaikka hänen oppaansa ei täydellinen ollutkaan jo pimenevässä illassa..onneksi meillä oli koira, jotta osattiin metsästä pois. 

19.10.2008 Match Show Jyväskylä…Moore pikkukoirien kakkonen!  

Jotta Moore ei ihan metsäläistyisi, piti käydä kokeilemassa vuorostaan näyttelykehässä pyörimistä ja kaunista esiintymistä.

Sateinen ulkonäyttely, kisassa 24 pikkukoiraa. Pahin pelkoni oli tuo Mooren bravuuri, oma soolo eli susimainen, selkäpiitä karmiva piiitkä ulvonta, jotta se ei koskaan ole jättänyt näyttelyissä tekemättä. Suosio on aina taattu. Huomio kääntyy aina meihin vaikka paikalla olisi kuinka suuri joukko tahansa.Tiesin että jossakin kohtaa se taas tulee…vaikka lähtiessä sanoinkin Moorelle, että sitten et häpäise minua sillä ulvomisella.. 

Kehään mentiin…Moore käveli nätisti kehässä, antoi tuomarin kivasti koplata eikä kertaakaan yrittänytkään räyhätä muille uroksille. Jatkoon päästiin…

Mooren esiintyminen oli erinomaista sadesäästä huolimatta ja muut pikkukoirat alkoivat ympäriltä tippua. Hetken päästä kisassa oli vain kaksi kilpailijaa ja toinen niistä Moore. Moore kuunteli tarkkaan, mitä sanoin ja näytti tapansa mukaan hyvin ylpeältä ja ryhdikkäältä, joskin aika naurettavalta. Sadesäällä kun nuo kulmakarvat lurpsahtavat sillai hassun näköisiksi.

Kehuin Moorea ja supattelin sille, miten hienosti se menee. Ryhtiä löytyi vieläkin lisää kun kiskaisin viimeisen valttikortin ja kysyin Moorelta, missähän se Nono on? Muuta ei tarvittu. Pitkän tuomariharkinnan ja monen kieroksen jälkeen Moore sijoittui sitten Match showssa pikkukoirien kakkoseksi. Hienoa Moore!

Ja mikä parasta, Mooren bravuuriesitystä ei tänään tullut… 

11.10.-15.10.2008 Lomailemassa Sotkamon Vuokatissa. 

11.10 Saavuimme tänään Sotkamoon. Vuokatissa odotti upea mökki ja hyvät palvelut vieressä. Tarkoitus olisi käydä vaeltamassa hienoissa maisemissa koirien kanssa. Vettä satanut kiitettävästi koko päivän joten toivoa sopii, että edes jossain kohdin sateesta tulisi vähän taukoa…

Illalla sade taukosi, lapset nauttivat kylpylän palveluista ja koirat pääsivät Vuokatin laskettelurinteesen vetämään ”löysät pois” ja kyllä menoa riittikin. Moore tapansa mukaan veti siksakkia rinteessä koko rinteen leveydeltä, ehkä mahdollisesti jäniksen jäljellä, hauskaa katsottavaa oli poikien meno.  

12.10 Aamulla reipas seitsemän kilometrin lenkki. Matkalla pitkospuita, sillan ylityksiä, rappuja sekä reippaita nousuja. Hyvin sujui ”vanhoilta” Lapin kävijöiltä.

Moore Vuokatissa

Nono Vuokatin rinteessä

Mooren vahtivuoro

13.10 Hieno vaelluspäivä!   Reitiksi valittiin vaativuusluokaltaan III-luokkaan lukeutuva eli reitiltään vaativin Eino Leinon polku. Pituutta seitsemän kilometriä. Reitti sisälsi paljon pitkospuu-osuuksia, jyrkkiä rappuja, kovia nousuja ja paljon hienoja maisemia. Koirat selviytyivät erinomaisesti vaativistakin osuuksista. Nonolla ei mitään ongelmia jalan kanssa, meni intoa täynnä ja vauhdilla, kipitti hienosti jyrkkiä rappusia ja sujuvasti pitkospuita. Hyvä Nono ja Moore!

Nono ja Moore pitkospuilla Eino Leinon vaellusreitillä Vuokatissa

Poikien tyyliä pitkospuilla

Nono ja Moore vaeltamassa Vuokatissa

 

14.10 Koirilla lepopäivä. Kaksijalkaiset kävi ratsastustunnilla…isäntäkin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Kivoja heppoja ja mukavaa oli.  

Ennen pimeää, koirien levättyä koko päivä, päätettiin käydä vielä Lampipolun lenkki osittain. Mukava neljän kilometrin lenkki helppokulkuista reittiä. Huomenna lähdemme sitten kohti Jyväskylää.

Hieno loma Vuokatissa on päättymässä. Paikka on todella hieno ja monenlaista kivaa liikunnalista harrastetta on tarjolla. Iso plussa siitä, että täällä on ajateltu myös koirien kanssa matkaavia. Mökki, jossa asumme on todella tyylikäs ja hyvin varusteltu ja mikä tärkeintä…lemmikit ovat tervetulleita.  Ehdottomasti paikkaa voi lämpimästi suositella kaikille koirien omistajille. Luonnonrauhaa ja halutessaan monenlaisia palveluita löytyy Vuokatista. Tänne täytyy vielä joskus tulla. 

7.10.2008 Pian päästään mäyräkoirien kanssa harjoittelemaan jälkeä ja sen tekoa…  Jes!!

20.10-21.10 välisenä aikana pidetään kaksipäiväiset mejä-harjoitukset mäykkyjen kanssa… Kyllä niitä on odotettukin. Pelkäsin jo vähän, että ollaan silloin matkoilla mutta onneksi ollaan jo silloin tultu takaisin.

Ensimmäisenä päivänä harjoitellaan jäljen tekoa, joka siis tähtää kisoihin. Koirat jäävät silloin vielä kotiin. Seuraavana päivänä päästään sitten jälkihommiin koirien kanssa.

Toivottavasti harjoituksissa selviää esim. tuo oppaana toimiminen tuomarin kanssa, joka itseäni niin kovasti jännittää. Pitää osata viedä tuomari jälkeä pitkin, mitä ei ole merkittyjä noilla tutuilla oransseseilla nauhoilla, vaan ihan maaston ja piilomerkkien mukaan. Noita kartta- ja suunnistustaitoja kun olisi hyvä olla vieraassa metsässä. Tuo laukaisukoe on toinen joka mietityttää. Koirat sidotaan puuhun kauemmaksi omistajista ja sitten PAM!! Jos koira pelkää ampumista, sillä ei ole mitään asiaa kokeeseen. Joten paljon on vielä asioita, joita  täytyy huomioida ennen varsinaista kisaa. Mooren osaamisesta en ole huolissani, itseni selviytymisestä kyllä.   Oishan se noloa eksyttää tuomari metsään ja hukata jälki…

5.10.2008 Jyväskylässä Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä ja Nono ilmoitettiin Keski-Suomen Kaunein koira kilpailuun… 

Täytyi taas käydä katsomassa tuota ”vanhaa rotuani” eli noita lappalaisia. Ennen ensimmäistä terrieriä itselläni oli 16-vuotta Suomen lapinkoira Rönnäksen Jessica. Miehen siskon lapinporokoira Siida ei sitten osallistunutkaan tällä kertaa mutta paljon muita hienoja koiria oli kisaan ilmoitettu.

Ihan hupailumielessä ilmoitin Nonon Keski-Suomen kaunein koira kilpailuun…vaikka mielestäni kohtuullisen huumorintajun omaankin, ei mieleeni tullut tuota Moorea ilmoittaa…  Anteeksi vaan skotti-ihmiset.

Syysloma lähestyy ja tarkoitus on pakata meidän kesäkoti (matkailuauto) ja pyyhältää viikonpäästä Sotkamon Vuokattiin koko perheen voimin. Tarkoitus olisi päästä koirien kanssa vähän vaeltelemaan ja muutenkin rentoutumaan. Perillä mökki odottaa meitä ja hieno luonto ympärillä.  

Mukavaa kuulla, että mejä on saanut uusia harrastajia!! Todella hienoa että Paavon porukka (ei ehkä ihan Paavon johdolla mutta kuitenkin  ) on lähtenyt kokeilemaan lajia…Ei muuta kun uutta jälkeä väsäämään. Ehkä Paavostakin vielä löytyy se pieni jäljestäjä kunhan vain alkuun pääsee.

Lisäys:

No joo…Erään ihmisen toivomuksesta ilmoitin nyt myös Mooren mukaan kauneuskilpailuun… 

4.10.2008 Pitkä jälkitreeni ja Nono koirahierojalla

Tyyni, vähän sateinen aamu ja Moorella haastava 800 metrin jälki edessä. Näytti vähän siltä, että lämmin peti tuntui Mooresta erityisen puoleensa vetävältä tänä aamuna..Nonokin pääsi matkaan. Tosin jäljen ajan sai istua autossa…

Metsään lähdettiin ja jäljen alku alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Moore otti pikaisen vainun alkukohdasta hyvin ylimalkaisesti ja ohitti makauksen sitä sen kummemmin merkkaamatta. Intoa oli taas liikaakin. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa herkut käyttöön alkumakauksella, jotta sekin tulisi merkattua. Pitkä miinus olisi tuosta tullut jos noin kisaa ajattelee.

Siitä eteenpäin kaikki sujuikin sitten erinomaisesti.   Verta oli aika vähän (alle 2 desiä) ja Moore joutui tekemään tarkkaa työtä, jotta pysyi jäljellä. Jossain kohtaa kadotti jäljen, kiersi pientä kehää ja löysi itsenäisesti takaisin jäljelle. Välimakauksen merkkasi huolellisesti ja löysi hyvin taas jäljen suunnan. Mitään ongelmaa ei ollut ja vauhtikin oli sopivaa. Jälki oli siis muhinut yön yli, joten hienosti Moore vanhaakin jälkeä hakee. Tosi tyytyväinen täytyy olla tämän päivän treeneihin..

Treenien jälkeen kumpikin koira pääsi hurvittelemaan vapaana Muuramen harjun kauniiseen maastoon.

Lopuksi Nono kävi vielä sitten Mooren jäljellä.  En tiedä seurasiko sitten Mooren hajua vai verijälkeä. Puolessa välissä lähti väärään suuntaan ja halusi sitten takaisin autolle. Tarkkaa nenätyöskentelyä siihen asti. Tuo veri ei vaan tunnu olevan Nonon juttu.

Nono koirahierojalla:

Iltapäivällä käytiin sitten hierojalla Nonon kanssa. Vaikka eilen vielä vähän maalailinkin piruja seinille niin käynti olikin paljon toivoa antava. Selkä ei ollut niin jumissa kuin joskus aiemmin vaan oikeastaan aika hyvä. Eteenvenytyksetkin sujuivat kohtalaisesti. Leikatussa jalassa oli myös mukavasti jo lihasta. Omatoiminen kuntoutus; hierominen, venytykset, lämpöhoito, ravintolisät ja esim. metsässä sammalikossa rämpiminen (tuohan sopii meille jos joku ) jatkuu siis yhä. Nonon kesäharrastus uinti on nyt sitten tauolla. Kotikuntoutuksella mennään eteenpäin ja jos jotain yllättävää takapakkia, jumeja ym. jalan/selän kanssa ilmenee, niin sitten varataan uusi aika. Nyt näyttäisi kaikki olevan siis ok.  Vähän painoa voisi tosin pudottaa jotta jalkaa ei kuormiteta yhtään liikaa. Nonoa siis laihdutetaan ja Moorea lihotetaan..

Voi itku..  Juuri kun tätä kirjoitan niin Moorea pisti ampiainen. Yksi ryökäle oli lentänyt sisälle. Toivottavasti siitä ei aiheudu mitään sen kummempaa. Lääkkeeksi yksi kyytabletti ja tarvittaessa särkylääkettä. Jokohan se nyt oppisi antaa noiden pörriäisten olla rauhassa..

3.10.2008 Jäljen teossa…vesisateessa…  ja vähän muutakin..

Mikä saa ihmisen lähtemään raskaan työpäivän jälkeen vesisateessa metsään?  Vastaus on siinä, että viikon työasiat saa hyvin nollattua ja mieli lepää. Ihanan rentouttavaa oli siis käydä tällä kertaa ensimmäistä kertaa Muuramen harjulla vetämässä 800 metrin jälki. Tällä kertaa maasto oli sammaleista, eikä niin ryteikköistä, kuin täällä meidän saarella. Eikä pitkää jälkeä katkaise aina vastaan tulevat korkeat kalliot tai hyvin jyrkät nousut.

Jälki vanhenee huomiseen ja aamulla viedään Moore hommiin. Verta on käytetty alle 2 dl. Aika vähällä verellä mennään, mutta luotan siihen, että Moore on huolellinen. Viimeksi lotrattiin liian isolla verimäärällä jolloin vaarana on, että koirasta tulee liian huolimaton. Onneksi hyvä vinkkejä ja ohjeita saa muilta harrastajilta. 

Huomenna on Nonolla hieroja. Patellaluksaatio-leikkauksesta tulee kuluneeksi vuosi ja vajaa kuukausi. Nonollahan on leikkauksesta asti ollut virheelliset liikeradat (ja tietysti sitä ennekin) eli käyttää leikattua jalkaa vähän niin kuin apujalkana. Selkä ja nivelet kuormittuvat väärällä tavalla, kävely on töpöttävää ja liikkuminen ajoittain vähän vaivalloista. Huomenna tarkastetaan tilanne. En hirveän suuria odota tuolta käynniltä. Niin valitettavaa kuin se onkin, jalasta ei enää täysin tervettä tule. Kuntoutusta tällä saralla siis jatketaan.

Kivoja kuulumisia olen voinut lukea vieraskirjasta!  Mukavaa kun Hanna kirjoittelit. Olet aina ollut innoittajani tässä koiraharrastuksessa ja on todella hienoa, kuinka upeita koiria olet kasvattanut ja kuinka hienoa työtä niiden kanssa teet. Ei voi kuin ihailla…

Terveisiä myös paljon Paavon omistajille!  Seuraan tiukasti Paavon (Mooren veljen) kuulumisia ja onnittelut teille upeista näyttelytuloksista. Roppeja ja sertejä vaan ropisee. Toivottavasti pikku Paavoillakin menee hyvin. Jyväskylässä nähdään, tosin ilman Moorea…tämä kun on tällainen sporttiversio vieläkin.. 

Muillekin kirjoittajille suuret kiitokset!!

Sunnuntaina Jyväskylässä on Lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Miehen siskon lapinporokoira Siida (Arctic Soul-kennelistä), on tulossa mukaan joten kannustamaan täytyy lähteä. Nostalgisissa tunnelmissa siellä aina ollaan.  Olinhan itsekin mm. Roppi-kehässä, nyt jo edesmenneen lapinkoirani Rönnäksen Jessican kanssa, joka pari sertiäkin nappasi. Samat naamat siellä vieläkin vaikuttaa..

27.9.2008 Moore ensimmäisellä  ns. vanhalla, ”yön yli jäljellä”.

Eilen iltapäivällä viiden aikoihin vedettiin n. 250 metriä pitkä jälki. Maasto valittiin helpommaksi ja pahimmat ryteiköt kierrettiin. Pohjana sammalta ja vähän kanervia. Välille tehtiin yksi makaus. Verta jäljelle meni noin kolme desiä eli enemmän kuin aiemmin, johtuen siitä että jäljen tulee säilyä hyvänä yön yli. Tarkoituksena oli ettei vanha jälki ole liian vaikea, varsinkaan kun se on Moorella ensimmäinen vanha jälki.

Aamulla lähdettiin Mooren kanssa matkaan. Jälki ei tuottanut juurikaan hankaluutta. Löysi sen hyvin, tosin alkumakauksen olisi saanut tutkia vähän rauhallisemmin, kiire eteenpäin oli taas kova. Maaston helppous teki jäljestä Moorelle nopeasti kuljettavan ja antoi hyvää näyttöä siitä, että koira osaa hakea myös vanhaa jälkeä.

Kisat jo kovasti kutkuttavat mielessä. Tosin tämän syksyn kisoihin ei enää taideta ehtiä mutta viimeistään ensi keväällä yritetään mahtua johonkin kisaan mukaan.  

Moore jäljen lopussa herkkuja odottamassa..

Syksyisessä metsässä

Illalla vielä pojat myyräjahdissa

22.9.2008 Keski-Suomen mäyräkoirakerhon vastaus kyselyyni..

Mäykkykerho toivotti meidät tervetulleiksi mukaan heidän harrastustoimintaan mejän osalta. Mahdollisuus päästä kilpailemaankin ja harjoitteluun mukaan. Olipa ystävällistä toimintaa.. 

21.9.2008 Nono valokuvamallina ja Moore pitkällä jäljellä…

Vihdoinkin aurinkoinen päivä. Piti tietysti lähteä metsään Nonon kanssa ns. ”vapaalle jäljelle” testaamaan uutta kameraa. Mallina toimi kukapa muu kuin Nono. 

Nonon tyylinäyte jälkityöskentelystä

Mooren jälki: Moorella oli taas tänään entistäkin haastavampi työ edessään. Jälki oli n. 500 metriä, jopa yli ja vanhenemisaikaa oli kahdeksan tuntia. Maasto oli ryteikköistä, paljon tiukkoja käännöksiä ja avokalliotakin matkan varrella. Matkan yli puolivälissä oli yksi makaus.

Moore tutki alkumakauksen ja lähti intoa täynnä pitkälle ja yhä vaativammalle jäljelle. Katsoessa Mooren suoritusta, määrätietoista etenemistä ja valtavaa sisukkuutta itselleni tuli melkein sääli siitä kuinka tiukkaan paikkaan Moore oli laitettu. Jälki videoitiin ja siitä näkee selvästi miten kovilla Moore oli ja miten hyvin se jaksoi koko ajan keskittyä jälkeen ja selvästi tahtoi tehdä parhaansa. Päätin itse että tuommoiseen pusikkoon en sitä vähään aikaan vie, sen verran koville Moore joutui…mutta tapansa mukaan selvisi hienosti. 

Avokalliolle tulo oli vaikea paikka ja Moore kadotti hetkeksi jäljen mutta haki sitkeästi oikean suunnan ja jatkoi taas hyvin jälkeä. Mooren menoa oli ihan liikuttava seurata, niin lujasti se selvästi tahtoi onnistua ja tehdä työtä. Into oli valtava, loikkiminen pusikoissa ja risujen yli ei todellakaan ollut helppoa noinkin pienelle koiralle. Jälki oli huomattavasti pidempi kuin edelliset ja itsestä tuntui välillä jo ettei se lopu ollenkaan. Yli puolivälin tuli makaus jonka Moore merkkasi hyvin (pysähdys ja haistelu sekä pikku herkku). Tuossa kohtaa mietin, että ymmärtääkö Moore, että jälki jatkuu, yleensähän noin pitkän jäljen kuljettuaan loppumakaus olisi jo siinä, mutta hetken haisteltuaan Moore jatkoi taas matkaa ja oikeaan suuntaan. Koko aikana en sanonut sanaakaan. Moore muutamassa kohdassa, käännöksissä, hetken haki oikeaa suuntaa ja löysi sen aina itsenäisesti. Moore johdatti hienosti kaadolle ja näytti itsekin tyytyväiseltä ja tapansa mukaan ylpeältä (tällä kertaa syystäkin ) . Ilme oli vähän sellainen että ”Et osaa sellaista jälkeä tehdä, jota minä en löydä”.

Mooren osaaminen on niin vahvaa että laitoin jo vähän viestiä tuonne paikalliselle mäyräkoiraseuralle, jos vaikka päästäisiin joskus heidän mukaan kisailemaan… 

Ohessa linkki videoon:  http://www.freewebs.com/nonojamoore/apps/videos/view/870452-moore-meja-500m

20.9.2008 Nono ”ihmisjäljellä”, Moore verijäljellä  

Perjantai-iltapäivä alkoi mukavalla yli kuuden kilometrin metsälenkillä. Koirat saivat nauttia vaapana olemisesta ja syksyisen metsän tuoksuista. Mukavaa oli nähdä miten koirat nauttivat..

Kamera: Hankimme viikko sitten uuden kameran. Nikon D80 tuplakitillä. Objektiivit Nikkor AF-S DX VR 55-200/4-5.6G ED  zoom-objektiivi ja Nikkor AF-S DX VR 18-55/3.5-5.6G. Nyt opetellaan sitten sen käyttöä joka ei ihan yksinkertaista olekaan. Tässä tapuksessa voi sanoa että intoa on enemmän kuin taitoa järkkärillä kuvaamiseen. Eiköhän se siitä vähitellen..

Tekemämme verijäljet alkavat olla jo joka puolella saartamme.  

Vähän mietin kuinka Moore suhtautuu vapaana ollessaan vanhoihin jälkiin, joita ohittelimme metsässä. Kävihän Moore kaadot tutkimassa, mutta säntäsi taas innolla luoksemme. Vaikka riistaviettiä näin kai onkin jäljillä vahvistettu, luoksetuloissa ei ollut mitään huomauttamista. Päinvastoin, Moore piti meidät tiukasti näkösällä, tuli kutsuttaessa iloisesti luokse ja pysähtyi taas hyvissä ajoin ennen risteystä, jossa tietää joutuvansa kytketyksi ilosta hyppien odottaen hihnaan joutumista. 

Lauantai-aamu alkoi verijäljen teolla. Kuinkas muuten, kun sää on mitä loistavin. Jäljestä ei tullut ihan niin pitkää, kuin oli tarkoitus johtuen siitä, että mittaaminen metsässä on aika hankalaa. Matkaa tuli n. 150 metriä. Maasto kuitenkin aika haasteellinen; kosteikkoa, nousua, rinnettä ja risuja sekä puro jäljen vierellä.

Kun Mooren jälki oli valmis, tehtiin Nonolle ns. ihmisjälki.   Toisin sanoen jälki, jossa ihminen menee piiloon, jättää jäljelle herkkuja ja koiran on tarkoitus löytää piilolle. Jälki oli 20 metriä ja vanhenemisaikaa ei ollut. Isäntä soitti merkin että ”piilossa ollaan” ja niin lähdimme päästämään hänet häpeästä, jos vaikka joku muu kulkija näkisi ukon pusikossa.  

Nonon jälki: Nono lähti innolla mukaan, oli selvästi hyvin onnellinen, kun vihdoinkin oli hänen vuoro päästä emännän kanssa kahdestaan ja Moore jäi kotiin. Moore protestoi kovasti kotiin jäämistä, tunki väkisin eteiseen ja kotioven suljettua kuului hirveä meteli oven takaa.

Nono haistoi selvästi heti, että tässä on isäntä äsken liikkunut ja haisteli isännän jälkeä lähes kotiovelta asti. Löydettiin alkukohta ja sanoin Nonolle lyhyen käskyn ”Etsi”. Alkuun oli tehty makaus niin kuin verijäljellläkin, mutta toisin kun siinä, jäljellä oli pala juustoa. Nono haisteli huolellisesti jälkeä ja seurasi sitä hyvin. Lopussa otti ilmavainun ja meni ihmeissään kiven takana piileskelevän isännän luo, jolla oli lisää ihanaa juustoa.  Näytti, että tehtävä oli Nonolle aika helppo joten vähintään puolet voi laittaa matkaa lisää seuraavalle jäljelle.

Mooren jälki: Mooren jälki vanheni kahdeksan tuntia. Pituutta oli sittenkin noin 200 metriä. Ehdottomasti tähänastisista jäljiistä vaativin. Maasto oli vaikeakulkuista ryteikköä, märkää ja ylöspäin menevää rinnettä. Välille oli tehty yksi makaus.

Moore löysi alun hyvin. Oli innoissaan kun flexi vaihdettiin jäljestämisnaruun. Tiesi selvästi mitä se tarkoittaa. Tutki alun ja meni noin metrin väärään suuntaan. Huomasi heti että suunta on väärä ja palasi alkuun ottaen varmasti ja määrätietoisesti oikean suunnan. Sitten mentiin tiukasti jälkeä seuraten, kiipeillen ja pomppien nenä maassa, väistellen puita ja pensaita. Moore eteni tähänastisista jäljistä selvästi parhaiten. Välimakaus ei tuottanut ongelmia, se merkattiin hyvin ja matka jatkui oikeaan suuntaan päättäväisesti aina kaadolle asti. Sen verran raskas maasto, että ohjaaja oli kaadolla aika puhki ja Moorekin läähätti kovasti. Mutta Moore oli yhdellä sanalla sanoen loistava!Mielessä on jo, että uskaltaisin lähteä vaikka heti sen kanssa kilpailemaan sen verran varmaa tuo työskentely on. 

14.9.2008 Tino kylässä, Moore lehdessä ja illalla jäljellä..

Leikattu Perhoskoirauros Tino saapui sulostuttamaan viehkeällä olemuksellaan meitä viikonlopuksi.  Koirakolmikko tapasi toisensa oikeastaan ensimmäistä kertaa täällä omalla reviirillään. Moore päätti kuten aina, mukavien juttujen kohdalla , että tää on MUN kaveri ja vaan MINÄ saan leikkiä tämän kanssa. Näytti siltä että Moore ei tiennyt että onko kyseessä narttu vai uros. Mooren arvio käytöksen perusteella taisi olla että tämän täytyy olla nainen.  

Nono tyylilleen uskollisena päätti seurata tilannetta vähän kauempaa.

Vierailla oli muuten mukanaan Kaupunkilehti Vartti joka ilmestyy Kouvolassa päin, ja siinä oli juttua Anjalankosken skottien erikoisnäyttelystä. Olipa iloinen yllätys huomata että lehden kuvassa poseraa kukapa muukaan kuin meidän Moore. Kuvatekstinä luki ”Tuolla on parit kaverit. Kuinkahan tästä pääsisi livahtamaan…”

Vieraiden vielä nukkuessa, isäntäväki suuntasi metsään tekemään verijälkeä. Tällä kertaa päätettiin ottaa Mooresta mittaa.. 

Jälki oli noin 250 metriä, metsässä ryteikköä, jälki kierteli ja kaarteli sekä ylitti polun. Vanhenemisaikaa oli yli 6 tuntia.

Koko viikonlopun leikittyään kaverinsa Tinon kanssa, näki selvästi että Moore oli aika väsynyt. Päiväunet nukuttuaan ja pikku pissalenkin jälkeen lähdimme jäljelle.

Tavoistaan poiketen Moore loikkasi autosta (yleensä saa nostaa, ne skotit…) ja lähti innolla metsään. Selvästi alkoi hakea lähtökohtaa ja sitten mentiin. Itse hukkasin jäljen ja vähän jo mietin, että nyt taisi Moore erehtyä, kunnes melkein törmäsin oranssiin nauhaan, joka kertoi että suunta on oikea. Moore työskenteli halukkaasti ja eteni suoraviivaisesti. Polun ylityksessä Moore kääntyi väärään suuntaan. Pysähtyi itse ja selvästi päätti korjata tilanteen ilman avustusta (Moore työskentelee täysin itsenäisesti ja avuntarjoaminen vain sotkee Moorea, joten ohjaajan tehtävä on olla hiljaa) ja jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan. Sisukkaasti ja väsymyksestä huolimatta Moore löysi kaadon ja osoitti sen, näyttäen hyvin ylpeältä häntä heiluen ja korvat sivuilla. Verisienen alta löytyikin sitten ihanaa kalkkunaleikettä, jonka Moore pisteli tyytyväisenä poskeen.

Päivästä jäi tunne, että Moore jaksaa työskennellä hyvin pitempiäkin aikoja ja hankalakaan maasto ei ole este. Selvästi homma on mieluisaa, tosin kovin väsynyttä koiraa ei tietysti kannata jäljelle viedä. Sen verran raskasta puuhaa tuo on. No, nyt kotona on todella väsähtänyt mutta varmaan aika onnellinen skotti.  

7.9.2008 Taas jäljellä..

Pakkohan sitä oli taas metsään lähteä.. 

Tällä kertaa jälki oli kanssa noin 100 metriä. Sai vanheta noin kuusi tuntia. Metsä oli ehkä vähän helppokulkuisempaa kuin eilisellä jäljellä. Vähän rinnettä, ryteikköä ja kurvia..

Tänään lähdössä ei haahuiltu. Moorella oli kova into jäljelle ja jo autosta veti kovasti metsään ja alkoi selvästi hakea alkukohtaa..

Lähdössä Moore tutki alkumakauksen vähän hätäisemmin kuin eilen ja lähti reippaasti oikeaan suuntaan. Oli selvemmin sen oloinen että tiesi tämän jutun ja  piti sitä mukavana touhuna.    Sitten sitä taas mentiin häntä väpättäen loppuun asti ja aika ripeästi. Pysyttiin kuitenkin kävelyvauhdissa. Mukavinta oli nähdä että Moore selvästi tietää homman idean ja tykkää tehdä työtä. JES!! Nyt täytyy malttaa pitää taukoa jotta homma säilyy yhtä mukavana..Oon kyllä aika ylpeä pikku Mooresta.. Moore näytti jäljen lopussa siltä, että ”Tässäkö tämä nyt oli?” Olisi selvästi halunnut jatkaa vielä..

Nonoa olen ajatellut harjoittaa ihmishakuun, kunhan vähän opiskelen kuinka tuo jälki tehdään. 

6.9.2008 Moore verijäljellä

Mejä on nyt MEiJÄn yhteinen harrastus.  Isäntä teki merkkaukset ja itse toimin verestäjänä. Kovasti helpotti kun ei tarvinnut itse merkkailla reittiä vaan sai keskittyä sieneen ja vereen.

Tällä kertaa jälki oli noin 100 metriä ja pieniä kaarteitakin oli matkassa. Jälki vanheni neljä tuntia. Aika iso harppaus edelliseen harjoitukseen mutta kun näki että edellinen jälki oli Moorelle niin helppo, uskalsin vähän edetä nopeammin.

Lähtöpaikan Moore löysi hyvin. Haisteli sitä kovasti, nuoleskeli ja kaivoi maata ja lopuksi nosti siihen jalkaa. Moore tutki ympäristöä ja palasi vähän takaisinkin päin ja hetken kuunteli ylhäällä lentävää lentokonetta. Hohhaili hetken ja aloin jo miettiä että mitähän nyt. Sitten Moore selvästi haistoi jäljen ja aloitti tarkan ja suoraviivaisen etenemisen nenä kanervia viistäen. Maasto ei ollut ihan helppo (maa oli hyvin kostea ja vähän ryteikköinen sekä polkuja, jotka risteilivät jäljen läheisyydessä) ja välillä koiraa ei kunnolla näkynyt kanervien alla. Alkuun vauhti oli sopivan rauhallista, loppua kohti vauhti selvästi kiihtyi. Kävelyvauhdissa kuitenkin pysyttiin. Ylitimme polun jossa ulkoilee paljon koiria ja tuostakin kohdasta Moore jatkoi jälkeä hyvin seuraten. Moore seurasi hyvin loppuun asti ja löysi kaadon. Oli sen verran kiihdyksissään vielä kaadolla että herkut eivät uponneet ennekö kotona.  

                                  Kuvassa Moore työntouhussa..

2.9.2008  …ja taas kärpäsiä..huokaus  

En tiedä mikä tuota Moorea vaivaa…kärpäset saa sen ihan sekaisin. Niitä pitää yrittää pyydystää lähes lakkaamatta. Pomppiminen niiden perässä, syöksähtelyt edestakaisin..Ruokailukin kärsii kun kärpänen kiinnostaa paljon enemmän kun mikään neu ateria. Yritetään ruokailla hämärässä keittiössä jotta kärpänen ei lentelisi siellä. Seuraavaksi varmaan syödään pimeässä.

Onhan tietenkin olemassa mahdollisuus ruveta Mooreksi ja yrittää nitistää se/ne. Näin syksyisin kun takapihan ovi on paljon auki, aina sieltä joku lentelee sisälle. Pelottaa vaan että joku kerta pyydystäessään niitä, se syöksyy olohuoneen ikkunasta läpi.

Kylmyydestä päätellen taitaa onneksi tuo kärpäskausi olla kohta lopuillaan. Pitäiskö sanoa että talvea odotellessa… 

31.8.2008  Ensimmäinen verijälki Nonon kanssa

Samalla tavalla tein Nonolle jäljen kun eilen Moorelle. Lopputulos oli aika yllättävä.  Nono haisteli  lähtöjälkeä pitkään ja hartaasti. Sitten alkoi näyttää siltä että Nonoapelotti  tuo veren haju. Kehuin Nonoa ja kannustin sitä eteenpäin. Näytti selvästi siltä että Nono ei halunnut seurata jälkeä vaan olisi mielummin kääntynyt toiseen suuntaan. Yritin parhaani rohkaistakseni sitä kehumalla ja kannustamalla ja houkuttelemalla Nono uudelleen jäljelle. Hitaasti ja epävarmasti Nono sitten tulikin jälkeä mutta selvästi näki että Nonosta homma ei ollut niin hauskaa.   Siinä kävin sitten niin, että jouduin itse kulkemaan edellä ja koetin houkutella Nonoa loppuun asti, jotta jäljestä jäisi kuitenkin mukava tunne koiralle. Päästiin sitten perille ja hirmu kehut ja lempiherkut Nonolle.  Vähän jäi jotenkin sellainen olo ettei ehkä Nonolle sovi tuo verijälki. Metsässä tuuli aika paljon kun oltiin jäljelllä, en tiedä sitten oliko sitten osuutta asiaan vai ei. Verta mielestäni käytin saman verran kun eilen eli noin desin.

30.8.2008 Ensimmäinen Mejä harjoitus Mooren kanssa! 

Tarmoa täynnä suunnistin metsään pyykkipoikien, veripullon, narun, herkkujen ja pesusienen kanssa. Toivoin salaa että saisin olla rauhassa.. Siinä sitten potkin lähtöpistettä ja roiskuttelin maahan vähän verta. Reitin merkkasin pyykkipojilla. Niinhän siinä sitten kävi että marjastaja ilmestyi näköpiiriini. Jatkoin innolla matkan tekoa ja otin pitkiä askelia jotta  pystyisin arvioimaan jäljen pituutta. Sivusilmällä huomasin että omituinen käyttätyminen kumarteluineen ja pyykkipoikien kanssa heiluessa, alkoi herättää kiinnostusta marjastajassa. Siinä vaiheessa kun hilasin varovasti pesusientä perässä sen tuloa tiukasti tuijottaen, marjastaja huuteli, ”Onko sulla siellä joku eläin?”. Vastasin että ”Ei, kun pesusieni”. Marjastaja oli sanaton.    Kerroin sitten mitä teen ja edelleenkin marjastaja näytti hyvin kummastuneelta.

Ensimmäinen verijälki oli siis noin 20 metriä ja suora. Kaadolla odotti nakkikori ja Oltermannijuustoa. (Mooren ykkösherkku)

Sitten kotiin odottelemaan jotta jälki saisi vanheta.

Kahden tunnin kuluttua saavuimme paikalle Mooren kanssa. Täytyy sanoa että itseä jännitti. Moore haisteli jälkeä pitkään ja hartaasti ja alkoi vähitellen edetä jäljellä. Koko jäljen aikana Moore ei poikennut sivuun, vaan eteni jäljen suuntaisesti varovasti ja uteliaana. En kehunnut välillä, vaan annoin Mooren edetä omaan tahtiin. Kehuminen kun saa Mooren odottamaan herkkuja taskusta ja keskittyminen herpaantuu. Puolesta matkaa löytyi pieni nakin pala. Moore näytti olevan kovin hölmistynyt. ”Kuka tämmöisen herkun on tänne jättänyt” – maiskutteli tyytyväisenä sen ja jatkoi jälkeä hyvin seuraten loppuun asti. Loppuun olin roiskuttanut taas pikkuisen verta ja a vot, sieltähän löytyi lisää herkkuja! Pistimme Mooren kanssa bileet pystyyn ja Moore sai valtavasti kehuja. JES!!

Olen todella tyytyväinen Mooren ekaan kertaan ja ainakin intoa tämä antoi kovasti harjoittelulle. Huomenna on tarkoitus kokeilla Nonon kanssa jos vaan kunto antaa myöten. Pikkaisen kuumetta joten katsotaan..

29.8.2008

Uudet kotisivut alkavat pikkuisten takkuilujen jälkeen valmistua. Parannettavaa toki on ja sivuja tehdään koko ajan.

Verta on pakkasessa ja huomenna olisi tarkoitus tehdä ensimmäinen verijälki metsään. Uutena harrastuksena meillä kokeillaan tuota Mejää (Metsästyskoirien jälkikoe). Teoriaa ollaan kovasti opiskeltu ja saapa nähdä kuinka innokkaita pojat asian suhteen ovat. 

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s